Kulkuri ja Joutsen

 

Sri-Lankassa tropiikin lämpö pudottaa laukusta villapaidat, sukkahousut ja kaulahuivin. Näin sitä matkalaukku kevenee! Shortsit tuli pakattua mukaan. Ah, niin amerikkalaista! Aikuinen nainen ei semmoisia tällä saarella käytä, sillä paikalliset pukeutuvat liehuviin mekkoihin tai sariin. Kaikki ovat kuin juhliin lähdössä, toinen toistaan näyttävämpinä, värikkäämpinä ja koristeellisempina.

Colombossa olemme monelle mahdollisuus rahanansaintaan.  Yliystävälliset tunkeutuvat oppaiksi jo hotellin aulassa. Ensimmäinen sellainen kertoo meille Buddhaan uskovien juhlapyhästä, ja että meidän on kiirehdittävä näkemään jotain ainutlaatuista. Meitä on joskus höynäytetty ja niin nytkin yritetään. Aivan sattumalta kaverin tuk-tuk -ystävä osuu kohdalle. Meidät viedään Gangaramaya –temppeliin, jossa Buddhan hius on kuihtuneena pyhäinjäännökseksi vitriinissä. Paluumatkalla kaveri haluaa jättää meidät hotellin nurkan taakse ja vaatii kymmenkertaista hintaa. Siihen emme suostu. Kovalla riidalla ja hotellin portsarien avulla asia hoituu.

Kandyn Sri Dalala Maligawa –temppelissä on maan ykköspyhäinjäännös, Buddhan hammas. Sekin jää näkemättä koska täydenkuun juhla vetää temppelin täyteen kuin joulukirkon Porissa. Yli kaksi kolmasosaa parinkymmenen miljoonan kansasta uskoo Buddhaan. Parikymmentä prosenttia on hinduja ja loput kristittyjä.

Buddhaan uskovat pyrkivät nirvanaan, ikionneen. Sen voi saavuttaa kuten kaksi ja puolituhatta vuotta sitten syntynyt Gautama, joka luopui prinssin roolista ja mammonasta, heittäytyi ensin askeetiksi ja näki nälkää, muttei löytänyt siitä onnea ennen kuin panosti ihmisyyteen ja kaiken elämän hyväksymiseen. Buddhan oppien mukaan elämä on kärsimystä, mutta hyvyyteen pyrkivä saavuttaa onnen, jos ei tämän elämän aikana niin seuraavassa.

Täydenkuun aikaan solmitaan avioliittoja. Loppuelämä on pitkä, joten tähtien on oltava oikeassa asennossa. Meille kerrotaan, että viime kuussa ei menty naimisiin, mutta nyt kaikkialla näkyy hääpareja. Häät kestävät neljästä kuuteen päivään, ensimmäisenä aamuna suoritetaan vihkiminen ja viimeisenä iltana pari palaa kotiin. Siinä välissä juhlitaan joka päivä eri asuissa ja hiukkasen eri porukoissa. Täysikuu tuottaa onnea myös muihin perhejuhliin. Reijo kutsuttiin aidan takaa kuvaamaan tytön naiseksi tulemisen juhlapäivää, hänen kolmattatoista syntymäpäiväänsä.

Kaupungilla liikutaan tuk-tukilla kuten monessa Aasian maassa. Matkan hinnasta saa kiistellä, koska turistilta yritetään ottaa rahat irti. Tuk-tukin kuljettaja yrittää vielä matkan aikana keksiä jotain lisäkiemuroita, toreja, kauppoja, museoita, temppeleitä tai mitä tahansa, jolla matkaa saisi pidennettyä ja vaadittua lisähintaa.

Colombossa olemme joutua sivistyneen kaverin ansaan.  Herrasmies askeltaa hetken kyljessämme, hän on juuri syönyt hotellimme yläkerran ravintolassa ja on menossa kirjastoon, mutta ehdottaa meille parempaa ruokapaikkaa kuin hollantilaissairaalan länsimaalaisille suunnatut paikallisruokapaikat. Kalaravintolassa, johon hän meidät vie, syön Sri Lankan maukkaimman simpukkapadan eikä hinta ole järkytys. Kaveri tulee mukaan, juo mehua ja kertoo, että on syntynyt Malesiassa, opiskellut taloustieteitä Oxfordissa Englannissa ja on töissä Maailmanpankissa ja seuraa rakennusprojekteja Colombossa. Hänellä on kotona 300-sarjan BMW ja kaksi lasta. Parhaiten hän on onnistunut jalokivisijoituksilla. Hän ostaa muutamalla tuhannella dollarilla safiireja ja myy ne myöhemmin nelinkertaisella arvolla Euroopassa. Se kannattaa, hän vahvistaa ja ehdottaa meille ystävinä, missä parhaat safiirit ovat kaupan. Hän ei muista Adam Smithia, taloustieteen kehittäjää eikä nykyistä gurua Dougie Adamsia Oxfordista. Safiirit ovat kauniita mutta kauppiaat ganstereita. Kaveri on jo mennyt menojaan, käyntikorttia emme saa, vaikka hän sen uusille ystävilleen lupaa jättää hotellin respaan. Kaveri saa provikat vain ravintolasta, koska safiireja emme osta.

Hotellimme Kingsbury on vanhan Colombon reunamilla ja rannassa valtaisa työmaa. Kiinalaiset rakentavat tornihotellia ja satamaa, ilmeisesti syntyy myös hiekkaranta ja huvivenesatama. Konttirivit ja nosturit häämöttävät kauempana. Vihreään virkapukuun pukeutunut nainen vastaa uteluihini olevansa kenraali ja heitä on Kiinasta paikalla koko joukko, muut miehiä. Jokin konferenssi. Kiinalaiset laajentavat reviiriään Sri Lankan länsipuolelle, josta laivaliikenne vie Intiaan.

Reitti on ollut tärkeä vuosisatoja. Siitä on kuljetettu tavaraa kauempaa Aasiasta Intiaan ja edelleen Eurooppaan. Vuosituhansia sitten Sri Lanka oli kannaksella kiinni Intian mantereessa. Saaren pohjoispuolelta ei ole laivareittiä Intian luoteiskulmaan, koska kannas on paikkapaikoin vain metrin syvyydessä.

Sri Lanka oli kaksi ja puoli tuhatta vuotta kuningaskunta. Sen liitynnät eteläisen Intian kuningaskuntiin oli solmittu usean avioliiton kautta. Kun keskiajan loppupuolella Euroopan maat aloittivat uuden maailman kilpavalloituksen, portugalilaiset osuivat Intian lounaiskulmaan. Hollantilaiset taas löysivät tämän saaren mausteet, erityisesti kardemumman ja kanelin. Puutavaraa tarvittiin laivoihin ja jalokivet kulkivat kevyesti siinä sivussa. He pitivät saarta omanaan vaikka portugalilaiset aina silloin tällöin yrittivät yllättää. Hollantilaiset toimivat yhteistyössä saaren kuninkaitten kanssa puolitoista sataa vuotta, lahjoittivat kuninkaalle jopa kullalla päällystetyn valtaistuimen.

Hollantilaismuseo Colombossa on näkemistämme museoista surkein, mutta sen pöly korostaa tarinaa. Hollantilaiset kauppiaat ja merisotamiehet purjehtivat saarelle 1600-luvulla. Olot olivat kurjat, oli tauteja ja yksinäisyyttä, koska tytöt eivät innostuneet lähtemään Alankomaista miesten mukaan. Joku päällysmies keksi, että voihan hollantilainen ottaa paikallisen vaimon, mikä tuo iloa nuoren miehen yksinäisyyteen. Se taas johti varsinaiseen jalkapuuhun, koska paikallisen vaimon ottanut ei saanut lupaa nousta laivaan ja matkustaa kotimaahan. Suruissaan miehet löysivät viinan ja huumeet. Ne veivät satoja ennenaikaiseen vanhuuteen ja kuolemaan. Viinan tuhot nähnyt Sri Lankan kansa kielsi alkoholin. Nykyisin alkoholia myydään parkkipaikkojen peränurkkiin kätketyistä kioskeista ja pullo pannaan mustaan pussiin. Colombossa joillakin ravintoloilla on oikeus tarjota alkoholia ruoan yhteydessä mutta ei koskaan kello 14 ja 17 välisenä aikana. Se lienee englantilaisten mukanaan tuomia säädöksiä.

Englantilaiset nousivat maihin 1800-luvun alussa ja vangitsivat kuninkaan, joka kuoli Colombon vankityrmässä. Valtaistuin ryövättiin Lontooseen, mutta se on palautettu Colomboon Sri Lankan kansallismuseoon. Englannin alusmaata kutsuttiin Ceyloniksi ja sen me  muistamme  teestä. Brittiläiset aloittivat laajamittaisen teenviljelyn heti 1800-luvulla. Lisää työvoimaa tuotiin maahan Etelä-Intiasta, tamileita, siis hinduja. Sri Lanka itsenäistyi 1948. Sisällissota syttyi vuonna 1983 singaleesien enemmistön (buddhalaisia) ja tamilien (hinduja) välillä. Kapinaa ja kärhämiä riitti vuoteen 2010. Nykyisin maassa on monipuoluejärjestelmä, eräänlainen presidentin johtama sosialistinen demokratia.

Kehitysmaalle tyypillinen sotku ja meteli väsyttävät. Colombossa rauha löytyy Viharamahadevi-puistosta. Kandy on parin tunnin junamatkan takana ylempänä, keskellä saarta. Junat olivat umpeen pakattuja mutta me mahduimme juuri ja juuri mukaan. Kandy on sotkuisempi kaupunki kuin Colombo, mutta vanha kuninkaallinen tyyssija. Lepopaikka löytyy yksityisen perheen yläkerrasta Lewellin kylästä jokirannasta, jossa paikalliset polskivat.

Kandyn kuninkaallisessa kasvitieteellisestä puutarhassa viihdymme. Kuningas Wickramabahu III aloitti puutarhan 1300-luvulla. Hän oli nähnyt komeita puutarhoja Euroopassa ja halusi jotain vastaavaa. Sri Lankan puistoissa huomio kiinnittyy puihin. Ne ovat valtaisia. Wikipediasta löysin, että Sri Lankassa on jossain kaksi ja puolituhatta vuotta vanha puu, Figus Religiosa, maailman ehkä vanhin yksilö.

Tee Sri Lankassa maistuu paremmalta kuin kahvi eikä ihme, koska tee on edelleen maan ykkösvientituote. Nuwara Eliya on saaren eteläisessä vuoristossa. Sinne britit aikoinaan rakensivat huvilansa, krikettivainiot ja golf-radat. Matkalla Eliyaan kiipesimme Rambodan vesiputoukselle. Vastassa oli neljän sadan metrin korkeusero ja jyrkät portaat. Huikea urheilusuoritus.

Yllättävä viileys ei meitä Nuwara Eliyassa t-paidoissa pitkään pidätä, mutta teerinteet muistuttavat  Italian parhaita viinivainioita. Meille kerrotaan, että teetä myydään huutokaupalla kansainvälisille ostajille. Hinta perustuu maisteluun kuten viineissä konsanaan. Opimme kuinka mustaa teetä valmistetaan ja että väri syntyy  fermentoinnista. Vihreä tee on samaa tavaraa ilman fermentointia. Teetä poimitaan jatkuvasti mutta parhaimmat hetket ovat kuivina kausina ja erityisesti juuri ennen sadekautta eli maalis- ja huhtikuussa. Valkoinen tee on harvinaista, se poimitaan punertavien teepensaitten lehtisilmuista. Halvin ja vahvin tee on hienojakoista kuin puru. Lopullinen purkitettu tee on usein sekoitus eri laatuja tai siihen on ehkä lisätty sitruunaa tai appelsiinia tai vaniljaa. Vahvarunkoiseen juurakkoon ja hedelmälliseen maaperään teen rehevä kasvu perustuu. Teen lisäksi Sri Lankan mausteet vihannekset ja hedelmät ovat aromikkaita. Samassa mullassa kasvaa hamppu, unikko ja muut huumekasvit. Kaikki ne ovat edelleen monen rikkauksien lähde ja koukkuun jäävien tuho.

Ruoka on hyvää kaikkialla Sri Lankassa. Riisiä syödään paljon, vihanneksia ja kookosmaidossa keitettyjä papuja ja herneitä. Nyt jäämme odottamaan mitä Intia tuo tulleessaan.