Vietnam, syksyn 2010 maailmanympärimatkalla

Vietnam 4.12.2010

Kuusi miljoonaa! Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Jokaisessa suuressa kaupungissa Aasiassa liikenteen hulina on erilaista kuin länsimaissa ja Hanoissa se on omanlaistaan. Moottoritiellä huristaa sekä länsimaisia että aasialaisia autoja ja siellä seassa hevoskärryjä ja mopoja. Kaupungin kaduilla ulvoo ja pärisee kuusi miljoonaa mopoa. Niitä on jokaista aikuista kohti enemmän kuin yksi, koska kaupungissa on kahdeksan miljoonaa asukasta. Ne jätetään parkkiin jalkakäytäville, porttien pieliin, ja uusimmat kadulta oven taakse turvaan.

Hang Pong –kadun kauppiaat asuvat putiikkiensa perähuoneissa. Jalkakäytävällä keitetään ruokaa, istutaan perhekunnittain syömässä tai muuten vaan, korjataan mopoa tai valmistetaan vaikka musiikki-instrumentteja. Mopolla töötätään, kun nähdään tuttuja tai jos halutaan tietä. Ilma on sakeaa pölystä ja pakokaasuista. Joka mopoilijalla on kypärä ja suurimmalla osalla hengityssuojain, mutta tarakalla istuvalla lapsella ei ole kypärää eikä hengityssuojaa. Lasten lisäksi mopolla kuljetetaan tavaraa, huonekaluja, kanoja, kultakaloja ja näin joulun lähestyessä joulukoristeita ja kuusia.

Hanoi: Streetlife - transporting goldfish - 2010-12-08
Hanoi: Streetlife – transporting goldfish – 2010-12-08

Kiilataan ja ryntäillään. Liikennevaloja on harvassa eikä niistä välitetä. Jalankulkijat ja kotieläimet joutuvat harppomaan ajotien puolella, koska jalkakäytävät ovat täynnä mopoja ja tuoleilla tai jakkaroilla istuvia kaupunkilaisia. Meille on neuvottu, että kannattaa kävellä nenän osoittamaan suuntaan ajotien laitaa tai suoraan yli. Mopoilijat ja autoilijat osaavat kyllä väistää.

Buddhismin periaatteisiin kuuluu kohtaloon uskominen ja uudestisyntyminen. Kumpikin ilmeisesti vaikuttaa liikennekäyttäytymiseen, otetaan riskiä mutta luotetaan kohtaloon. Jokainen yrittää välttää törmäämästä toiseen, koska kukaan ei halua loukata ketään. Toisen ihmisen tahallinen satuttaminen tai hänen omaisuuteensa kajoaminen on rikkomus, josta voi seurata syntymä alempaan kastiin.

Niin on käynyt rotalle, joka vilistää lentoaseman business-luokan lattian yli. Se oli aiemmassa elämässään liikemies ja teki jotain vilppiä, muttei tajua olevansa rotta ja palaa vanhasta muistista kaveriensa jalkoihin.

 

 

 

Nykypäivän Vietnam

Vietnamissa on enemmän asukkaita kuin Euroopan suurimmassa maassa, Saksassa eli 89 miljoonaa. Saigonissa asuu 12 miljoonaa. Hanoi on sitä kolmanneksen pienempi. Maa on pinta-alaltaan Suomen kokoinen.

Siitä lähtien kun Yhdysvaltain kauppasaarto loppui vuonna 1995, kansainväliset yritykset ovat investoineet Vietnamiin. Hyödynnetään näppäriä sormia ja elektroniikkakomponenttien saatavuutta muualta Aasiasta. Moottoritien varrella näkyy Canon, Yamaha, Panasonic, Toyota ja muita tunnettuja merkkejä. Tehtaiden ja kokoomapajojen piha-alueilla on tuhansia mopoja. Niillä työntekijät ovat tulleet töihin.

Hanoi on muuttumassa. Ostoskeskuksia rakennetaan. Jotkut putiikeista myyvät jo superkalliita länsimaisia brändituotteita. Vielä löytyy katuja ja kujia, joilla myydään vain yhdenlaista tavaraa tai palvelua, yksi kuja on täynnä lihakauppoja ja toinen naistenvaatekauppoja, löytyy katu täynnä apteekkeja ja toisessa rivi hammaslääkäreitä.

 

Eipä olisi hauskaa, jos paikka irtoaisi. Näemme kadulta ikkunan läpi suoraan potilaan suuhun. Lääkäri touhuaa hihat käärittyinä kuusikymmenluvun koneilla ja istuimilla.

 

 

Pesetämme säkillisen pyykkiä ja syömme hyvin. Pikkurahalla. Seitsemän päivää Hanoissa tekee meistä vietnamilaisen ruoan ylistäjiä.

Ravintoloiden hygieniaa ei kannata miettiä liikaa.  Kevätkääryleet kiehautetaan padassa kadulla. Salaatit ja yritit pestään saavissa oviaukon tuntumassa. Sisäpuolella muutama tyttö pesee astioita vadeissa betonilattialla.

Bun Cha Duc Kim ravintolassa

Riisipaperissa tarjoillaan sokeriruokoon taputettua kalamureketta.  Lihamureketta asetetaan riisipaperiin, oheen salaatinlehti, mintunlehti, pala kurkkua ja vihreää papaijaa ja kaikki kierretään tiukaksi kääryleeksi, joka kastetaan chili-mausteliemeen. Mango-kala-salaattia pitää tilata monta kertaa.

Bún Chá –annoksesta tulee meille lempiruokaa. Se sisältää paistettujen jauhelihapullien, kevätkäärylepalasten ja runsaan salaatin lisäksi nuudelia ja kasvislientä, jossa uiskentelee kiehautettuja vihreän paprikan siivuja. Jokainen saa maustaa oman annoksensa pöydässä chilipippurilla, valkosipulilla ja limen lohkoja puristamalla.

 

 

 

Ho Chi Minh City

Mauseleum

Ho Chi Minh City on Hanoin ydin ja sen kivisydämessä presidentti Ho Chi Minhin balsamoitu ruumis. Hän kuoli vuonna 1969 ja makaa lasiarkussa pönäkän graniittirakennuksen sisässä. Sinne vietnamilaiset ja me turistit etenemme parijonossa. Sotilasrivistö valvoo, pysähtyä ei saa eikä askeleita sovi hidastaa, väli edellä meneviin on pidettävä samana.

Valkoinen pujoparta ja pitkänomaiset kasvot, sellaisen hahmon muistamme vielä. Emme tienneet, että hän poltti tupakkaa ketjussa. Ho Chi Minh kuoli 80:n vuoden iässä.   Hän oli balsamointia ja henkilöpalvontaa vastaan ja toivoi, että hänen tuhkansa olisi siroteltu kolmelle alueelle: Pohjois-Vietnamiin, maan keskiosiin ja Etelä-Vietnamiin symbolisena eleenä, jolla edistettäisiin maan yhdistymistä. Vaikka tässä asiassa toimittiin Ho Chi Minhin toiveiden vastaisesti, Vietnamin sota päättyi kuusi vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja maa yhdistyi. Omituista, että hän onnistui kuolemaan itsenäisyyspäivänä.

Ho Chi Minh julisti Vietnamin itsenäiseksi kommunistiseksi valtioksi jo 2.9.1945 juuri sillä paikalla, jossa hänen muistomerkkinsä nyt sijaitsee. Maailmalla itsenäisyys tunnustettiin kymmenisen vuoden kuluttua. Sitä ennen ranskalaiset palasivat heti toisen maailmansodan jälkeen Vietnamiin, koska Ranska halusi pitää kiinni Indokiinasta (johon kuului myös Laos ja Kambodzha). Japani valloitti Vietnamin toisessa maailmansodassa, mutta häviäjinä joutuivat luopumaan Vietnamista ja muistakin valloittamistaan alueista (Singapore ja Malesia).

Vietnam kuului Indokiinaan ja Ranskan hallinnon piiriin 1887-1953. Ho Chi Minhillä oli ranskalaisia ystäviä, sillä hän opiskeli Pariisissa kuusitoistavuotiaasta kolmekymmentävuotiaaksi. Hänen tutkintoonsa kuului valtiotieteitä, sosiologiaa, historiaa ja hän puhui sujuvasti useita kieliä, myös kiinaa. Vuonna 1920 hän luki Leninin kirjoittamia kirjoja ja innostui miehen ideologioista niin, että perusti Pariisissa Ranskan kommunistisen puolueen. Hän joutui pakenemaan Hongkongiin ja oleskeli pitkiä aikoja myös Neuvostoliitossa, mutta pystyi vaikuttamaan Vietnamin poliittiseen kehitykseen ulkomailta.

Neuvostojohtajien lisäksi Fidel Castro kuului Ho Chi Minhin ystäviin. Kun tilannetta Vietnamissa ei saatu rauhoitettua, Geneven rauhansopimuksessa maa jaettiin Pohjois- ja Etelä-Vietnamiin. Oppaamme mukaan Vietnamin sota oli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen. Amerikkalaiset pelkäsivät Neuvostoliiton vaikutuspiirin valuvan etelään. Ranskalaisten jättämästä valtatyhjiöstä tuli pakkomielle molemmille.

Ho Chi Minhiä pidetään Vietnamin historian merkittävimpänä johtajana. Kaikkialla näkyvistä henkilökuvista hän tavallaan hallitsee maata haudasta käsin.

Car collection

Ensimmäinen presidentillinen asunto oli ranskalaisen kuvernöörin talonmiehen koti, koska Ho Chi Minh ei suostunut asumaan kuvernöörin jälkeen palatsissa. Se oli hänen mielestään pöyhkeilevä.

Asuintaloon pääsee katsomaan lasiovien läpi. Ruokahuoneen lipaston päällä on neuvostovalmisteinen matkaradio, ihan samanlainen kuin isovanhemmillani. Autotallissa on kolme autoa. Peugeot 404:lla Ho Chi Minh ajeli paikasta toiseen Hanoissa, neuvostovalmisteisella Popedalla hän liikkui pitkiä matkoja ja mustalla panssaroidulla autolla häntä vietiin virallisiin tilaisuuksiin.

Hallitus rakensi presidentille uuden talon lammen toiselle puolelle. Koska sekin on pieni, entisestä kuvernöörin palatsista tuli valtiovieraitten majapaikka. Oppaamme kertoo, ettei hän tai kukaan muu poliittisen hallinnon ulkopuolinen henkilö tiedä, missä nykyinen presidentti asuu tai mitä kaikki kommunistilipuilla koristellut suuret kivitalot ovat tai mitä niissä tapahtuu.

Ho Chi Minh oli yksinäinen mies, hänellä ei ollut puolisoa, vaimoa eikä lapsia. Lapsista Ho Chi Minh piti ja siksi hän joka viikko järjesti talossaan lastentunnin, vastaanotti koululuokan tai päiväkotiluokan ja luki heille satuja tai tarinoita. Oppaamme äiti, joka on nyt 62-vuotias, oli mukana yhdessä näistä vierailuista. Siitä muistosta on koko perhe ylpeä.

 

Buddhismi, konfutselaisuus ja taikausko

Antiikin ajan vietnamilaiset palvoivat luontoa, vettä, taivasta, vuoria, viidakoita ja kaiken kasvua. Konfutselaisuus tuli Kiinasta vuonna 938.

Yliopiston sisäänkäynti

Hanoissa on useita lampia ja niillä temppeleitä. Ehkä merkittävin niistä on 1070 rakennettu konfutselainen temppeli. Sen yhteydessä on vain kuusi vuotta myöhemmin perustettu korkeakoulu, ensimmäinen lajiaan Vietnamissa. Jo keski-ajalla sinne hyväksyttiin opiskelijoiksi perheen asemasta tai etnisestä taustasta huolimatta kaikki sisäänpääsykokeen läpäisseet.

Yhdellä lammella uiskentelee jättikilpikonnia. Suurin kilpikonnista on neljä metriä pitkä ja sen uskotaan olevan viisisataavuotias. Kilpikonna symboloi kuolemattomuutta ja siksi vuonna 1968 kuollut on muumioitu ja nostettu jalustalle kaiken kansan ihailtavaksi.

Kiinan vallan aika kesti yli tuhat vuotta. Siksi buddhismi on edelleen Vietnamin merkittävin uskonto.

Ho Chi Mihin puiston lammessa on lootuskukanmuotoinen temppeli. Se on rakennettu vuonna 1049 Gautama Buddhalle. Keisari toivoi, että temppelin rakentaminen olisi pidentänyt hänen elämäänsä maanpäällä, koska oloista taivaassa ei ollut varmuutta.

Vesimarionettiteatteri

Vesimarionettiteatteri on yksi Vietnamin erikoisuus. Nukkeja uitetaan ja liikutellaan pinnan alta. Orkesteri soittaa ja vuorosanat esitetään laulaen. Marionetit on tehty bambusta, maalattu ja päällystetty munankuorikerroksilla ja lakalla. Tällä tekniikalla tehdään edelleen paitsi marionetteja niin myös kaikenlaisia tarve-esineitä.

 

 

 

Halong Bay

Useat Aasiassa asuneet ystävämme ehdottivat matkaa Halong Bay’hin. Lahti on 1500 km2:n alue, Unescon suojelema kansallispuisto, jonka kaksituhatta vuorisaarta nousevat merestä 150:n tai 300:n metrin korkeuteen. Kansantarina kertoo lohikäärmeestä, joka ilmestyi taivaalle, sylki tulta suustaan suojellakseen Vietnamia vieraitten valtojen hyökkäykseltä. Tuli jähmettyi karikoiksi hyökkäävien laivojen esteiksi. Lopulta lohikäärme sammui lahteen saariksi kaikkensa antaneena.

Huong Hai junk boat - 2010-12-02.
Huong Hai junk boat – 2010-12-02.

Suurin osa saarista on kiveä, mutta joillakin on pensasmaista kasvustoa. Niillä kiipeilee apinoita. Joidenkin saarten väliin jää hiekkainen poukama. Kalastajaveneitä näkyy, mutta vähemmän kuin turisteja kuljettavia risteilyaluksia.

Jaalamme on yksi pienimmistä. Se näyttää vanhukselta vaikka on teini-iässä. Purjeet ovat keltaruskeat, aivan kuin olisivat haalistuneet vuosikymmenien saatossa. Ne ovat rekvisiittaa, sillä alus etenee moottorivoimin. Tässä jaalassa on kuusi kahden hengen hyttiä. Nelilapsinen perhe Mauritiukselta on vallannut kaksi hyttiä ja nelihenkinen perhe Australiasta toiset kaksi.

Matka alkaa tervetuliaismaljoilla, joita seuraa useamman ruokalajin lounas. Jaalan kannella, lepotuolissa, leppeässä iltapäivän auringossa, vatsa täynnä ja silmät kiinni voisi kuvitella nuokkuvansa Päijänteellä ystävien veneessä. Vietnamissa on talvi mutta sää kuin heinäkuussa Suomessa.

Tai Chi in the morning - 2010-12-03.
Tai Chi in the morning – 2010-12-03.

Meitä viedään kumiveneellä katsomaan luonnon ihmeitä. Ranskalaiset löysivät Sung Sot -luolan sata vuotta sitten. Voisi luulla, että paikalliset tiesivät siitä aiemmin mutteivät kertoneet. Ranskalaisten jälkeen venäläiset sotilaat ovat piirrelleet luoliin puumerkkejään Vietnamin sodan aikaan. Vuonna 2002 luolat ja vesialtaat rauhoitettiin, rakennettiin portaat, valaistus ja aidat. Luolia voi vuokrata ja järjestää vaikka konsertti, sillä akustiikka toimii. Kokeilin.

Fijillä 25 vuotta sitten käväisimme edellisen kerran tippukiviluolissa. Siellä luolista toiseen pääsi jossain kohdin vain vedenalaisen aukon kautta. Koska en ollut hyvä sukeltaja, opas otti veden alla kiinni hiuksista ja veti luolasta toiseen. Tuskin sellaista tavanomainen turisti enää kokee.

 

Ho Chi Minh on rakennuttanut vuonna 1962 neuvostoliittolaisen Titov-nimisen kosmonautin kunniaksi terassitalon korkeimman saaren laelle. Sinne kiipeäminen on urheilusuoritus, 420 askelmaa, osa korkeita ja osa matalia. Näkymä ylhäällä korvaa aherruksen ja uinti alhaalla meressä huuhtoo viimeisen hikipisaran. Me kaksi ja australialaisen perheen isä ja teinipojat uskaltautuvat veteen. Se on 19 asteista.

View from Sung Sot cave - 2010-12-02.
View from Sung Sot cave – 2010-12-02.

Auringon laskiessa tähtitaivas syttyy. Jupiter tuikkii 16 vuotta kestävällä kierroksellaan. Jaalan kylkeen ilmestyy kauppavene, josta tyttö tarjoaa olutta, mehua, keksejä, raksuja ja muuta turisteja kiinnostavaa. Illallisella syödään kalaa ja rapuja. Myöhään yöllä kokeilemme narrata kaloja vielä mato-ongella. Joku mustekala yrittää nykiä täkyä, siinä kaikki.

Aamu alkaa taichilla, tasapainoa vaativilla meditointi- ja venytysliikkeillä.

Palaamme Hanoihin samaa tietä kuin tulimme, bussilla, 180 kilometriä. Iltapäivä kuluu rymistellen läpi kylien, riisivainioiden, uusien tehtaiden ja puolimatkan krouvin, jossa turisteille tyrkytetään lakattuja bambutarjottimia ja rasioita, silkkivaatteita, kiviveistoksia, helmikoruja, laakapistoin ommeltuja tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja, vanhaa käsityötaidetta, ehkä osa jo teollisesti kopioitua.

 

 

 

Hanoin Ranskalainen kortteli

 

Amerikkalaiset pommikoneet latasivat napalmia Hanoihin joulun aikaan vuonna 1972, mutta joitakin ranskalaisten rakentamia puistokatuja, huviloita ja palatseja jäi jäljelle. Ranskalaiset toivat mukanaan lämpimän keltaisen seinämaalin, joka sopii Vietnamin ilmanalaan. Ikkunaluukut, puitteet ja ovet ovat joko valkoisia tai vihreitä.

Kun astuu sisään oopperataloon, on helppo kuvitella 1900-luvun alkua ja sen loistoa. Rakennuksen portaikko, aukiolle avautuva terassi, Art nouveau –tyyliset ikkunat ja oviaukot ovat säilyttäneet charminsa.

Salissa kahdeksanhenkinen soitinryhmä ja länsimaista joulumusiikkia, väliajan jälkeen Vietnamin kansallisorkesteri säestää Rimsky-Korsakovin Tuhat ja yksi yötä -baletin. Taitavaa ja värikästä, joulun tunnelmaan pääsee siis Aasiassakin.

 

Hanoi Hilton

Ranskalaiset rakensivat vuonna 1896 Hanoin Hoa Lo:n suurvankilan. Siellä kidutettiin ja mestattiin tuhansia vallankumouksellisia. Vankeja pidettiin jalkaraudoissa tiiviissä riveissä. Niissä patriootit pohtivat tilannetta ja nuoremmat oppivat vanhemmilta kuinka vallankumoukseen päästäisiin. Myöhemmin puhuttiin sodankäynnin korkeakoulusta.

Naisten tilat vankilassa olivat ahtaita. On vaikea kuvitella kuinka niihin huoneisiin mahdutettiin jopa 400 naista, osalla oli vielä lapsia mukana. Kidutussellit olivat pimeitä koppeja, joihin mies sidottiin jalkarautoihin yksinään virumaan, joskus kuukausiksi.

Senaattori John McCane ammuttiin alas ja oli vankina Hanoi Hiltonissa. Kuvassa häntä pelastetaan Hanoin järvestä.

Vankila sai 1960-luvulla lempinimekseen Hotelli Hanoi Hilton. Vietnamilaiset säilöivät sinne amerikkalaisia sotavankeja. Olot olivat entistä inhimillisemmät, he saivat opiskella, vastaanottaa eväspaketteja kotoa, kuunnella radiota ja kirjoittaa kirjeitä tai muistiinpanoja. USA:n presidentinvaalien loppumetreille asti päässyt John McCain oli yksi vietnamilaisten sotavangeista. Hänen koneensa ammuttiin Hoam Kiem järveen Hanoissa, John McCain pelastettiin, haavat hoidettiin ja hän pääsi muiden mukana keväällä vuonna 1973 vapaaksi. Monet vankilassa pitempään olleista amerikkalaisista sotilaista oppivat Vietnamin kielen ja yhdestä heistä tuli vuonna 1995 ensimmäinen Yhdysvaltain suurlähettiläs Vietnamiin.

Suunnistamme Ho Chi Minhin muistomerkin taakse pitkin Hanoin valtaväylille, ja Nguyén Tri Phuong nimiselle kadulle. Lyöydämme Ngoc Ha –nimisestä kaupunginosasta B-52 pommikoneen, joka ammuttiin lampeen lähes 38 vuotta sitten. Koneesta on jäljellä kasa metallia vihreässä likavedessä asustuksen keskellä.

Valtaisa alue Hanoista on muurien ja porttien takana. Kun ovet avautuvat, läpi ajaa luksusautoja. Aseistetut vartijat eivät anna meidän pysähtyä ja ottaa kuvia. Osa on epäilemättä ministeriörakennuksia ja osa asuintaloja. Kun tiedämme, että toisen ihmisen vahingoittaminen tai hänen omaisuuteensa kajoaminen on buddhalaiselle rikos, ihmettelimme hallinnon vaatimia suojatoimia. Maassa on selvästi yläluokka ja tavallinen kansa, kommunismi ei jaa onnea tasan missään.

Hammaslääkärissä

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s