Puccinin jalanjäljillä: Elokuu 2013

 

Muusikkoystävämme Päivi ehdotti matkaa Luccaan, kun Suomen televisiosta, Teemalta, tuli dokumentti Puccinin elämästä. Lucca on Puccinin syntymäpaikka ja meiltä Stresasta parin tunnin ajomatkan päässä. Puccini tuotti oopperoita Teatro del Giglio –nimiseen teatteriin Luccassa ensimmäisen maailmansotaan asti.

8.8. Puccinin kodin edessä
8.8. Päivi ja Reijo Puccinin kodin edessä

Mielikuvissa kuuntelemme Puccinin aarioita lehmusten katveessa. Niin ei vaan käy. Luccassa on elokuussa kuuma. Kaupungin keskustaan ei saa ajaa, joten raahaamme matkalaukut kilometrin päästä. Kaiken huipuksi hotellin alakerran huoneissa haisee. Kun Reijo vihdoin saa vaihdetuksi kaikki ryhmämme viisi aikuista ja neljä teini-ikäistä yläkerroksiin, Maslow’n tarvehierarkian alimmista tasoista on täytettävä kohta ravinto. Kirjakaupan myyjä neuvoo meidät Buca di Sant’Antonio nimiseen ruokapaikkaan. Sen pastat, vasikanleikkeet ja hanhenmaksapateet voitelevat kaikki siihen asti koetut vaivat unohduksiin. Ainakin hetkeksi. Keskustan kujat ja muutamat proseccot lievittävät loput murheista niin, että islantilainen Sigur Rösin nykymusiikki vaan naurattaa. Sitä tulvii hotellin ikkunoista puoleen yöhön. Olemme osuneet Luccan kesätapahtumaa, ei mitään klassista vaan heavy rockia!

Päivi bongasi Universo-hotellin jostain suomalaisesta lehdestä. Se on Piazza Napoleonen ja Piazza del Giglion kulmassa, keskellä vanhaa kaupunkia kuin tikkataulun napa. Juuri tässä palatsissa Puccinin oopperoita tulleet korkeat vieraat yöpyivät sata vuotta sitten. Kuningas Vittorio Emmanuel II ei innostunut paikan nimestä. Se kääntyy suomenkielelle maailmankaikkeudeksi ja kuninkaan mielestä nimi oli liikaa. Minulle riittää Italia, hänen kerrotaan sanoneen. Vittorio oli Piemonten ja Sardinian kuningas, kun Italia yhdistyi.

Luccan kaupungin muurit ovat säilyneet ehjinä keskiajalta, kun taas monessa muussa Italian kaupungissa on jäljellä vain osia vanhasta kiviseinästä ja muutama portti. Sisällä kujat ovat pysyneet samanlaisina vuosisatoja. Samanikäisistä kaupungeista moni on kukkulalla, mutta Lucca on tasangolla. Nelimetristen muurien päällä voi kävellä kaupungin ympäri, jos intoa ja aikaa riittää.

Puccinin syntymäkodissa Luccassa on tallella sänky, jossa säveltäjä syntyi joulun aatonaattona vuonna 1858. Giacomo oli arvostetun muusikkosuvun virtuoosi ja ehti rikastumaan jo elinaikanaan. Giacomon pojan ei tarvinnut rehkiä, hän osti nopeita autoja ja ylellisiä pursia. Pojan vaimo Rita ymmärsi säveltäjän arvon ja perusti kotimuseon Luccaan vuonna 1974.

Tämä kaupunkiasunto siirtyi säveltäjän isän kuoltua hänen veljelleen ja lapsille. Puccini osti sen heiltä kolmekymppisenä. Samoihin aikoihin hän ihastui Massaciuccoli-järveen ja vuokrasi huvilan lintutornin lähistöltä moneksi kesäksi. Kymmenisen vuotta myöhemmin hän osti rannalta vanhan talon, Torre del Lagon –kylästä. Siellä Puccini sävelsi suurimman osan oopperoistaan, Manon Lescaut (1893), La bohéme (1896), Tosca (1900), Madama Butterfly (1904), La fanciulla den West (1910), La Rondine (1917) ja Il Trittico (1918).

Lucca bar
Baari Luccassa

Puccini, hänen vaimonsa, poika ja pojan vaimo on haudattu Torre del Lagon huvilaan rakennettuun holviin. Muutoin huvila on edelleen kuin koti, sen pöydän päälliset ja seinät ovat täynnä esineistöä ja huonekalut näyttävät siltä, että niissä on istuttu. Giacomo ei viimeisinä vuosina viettänyt enää aikaa huvilassa, koska hän ei voinut sietää rantaan noussutta pitkäpiippuista energialaitosta. Sittemmin Puccinin pojan ainoa perillinen, Simonetta, on pitkällisen raastupariidan jälkeen saanut huvilan omistukseensa. Kun kysyn meitä huvilassa seuranneelta naiselta, onko Simonetta mahdollisesti vielä elossa, minä olen Simonetta, nainen vastaa. Hän on ollut Suomessakin monta kertaa, viimeksi muutama vuosi sitten, kun Puccinin aarioita esitettiin jollain laivalla Helsingin edustalla.

Torre del Lagon oopperatapahtumassa kesäisin esitetään vain Puccinin teoksia. Meillä ei ole aikaa emmekä edes kysele lippuja tai niiden hintoja. Seuraamme vain nostureita, jotka siirtävät Toscan kulisseja sivuun Rigolettolta. Komeita kuvia.

On kiire takaisin Stresaan ja ystävillämme lennolle takaisin Suomeen. Kuinka onnekkaita olemme, kun ystävämme Suomesta tulevat käymään ja vielä ehdottavat tällaisia elämyksiä kotimme lähettyvillä!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s