Italiassa suojellaan susia. Niitä liikkuu koko saappaan pituudelta. Jos kuvittelee viivan, joka lähtee Napolista kotvasen itään nilkasta ylös, susien maat ovat viivan pohjoispuolella. Niitä väitetään olevan 700, yli nelinkertainen määrä Suomeen verrattuna.
Vogognan keskiaikaisessa linnassa kerrotaan susista kartoin ja kuvin ja niitä on jokunen täytettynä käden ulottuvilla. Vogogna on vajaan parintuhannen asukkaan kaupunki Alppien juuressa Ossolan laakson suussa, meiltä Stresasta muutaman kymmenen kilometrin päässä ja kohdassa, josta barbaarit ja ties ketkä ovat pyrkineet pohjoisesta Simplonin kautta Maggiore-järvelle ja edelleen Lombardiaan. Milanon herttua, Giovanni Visconti, rakensi linnan sotaväelle Vogognaan 1300-luvulla. Sitä ennen, 500-luvulta lähtien, laaksoa vartioitiin korkeammalta, Rocca-tornista. Se ja linna ovat päässeet Unescon listoille ja rahoitusta on saatu portaille, lattioille ja kaiteille. Ehkä jotain piti keksiä vetonaulaksi ja koska Vogognan asukkaita on kutsuttu susiksi, italiaksi lupi ja koska alueella edelleen samoilee susia, niistä on saatu sopiva aihe. Maggiore-järven rannoilla on monia museoita. Löytyy sekä arkeologista että seudun kukoistuksen esineistöä yläluokan lasten leluista naisten käyttämiin päivävarjoihin. Sudet ovat jotain ihan muuta.
Kun ajoimme englantilaisten ystäviemme kanssa Vogognaan, parkkipaikalta näytti siltä, ettei paikassa ole mitään nähtävää. Laakea ruutukaava ja sodan jälkeen rakennettuja laatikkotaloja. Centro Storico –viitta ohjasi uudemman asutuksen taakse ja jo matkalla osuimme paikkakunnan kokoon nähden ylisuureen kirkkoon. Se on vähän yli sata vuotta vanha. Emme keksineet selitystä, miksi vielä siinä vaiheessa, kaukana vuorten juuressa, investoitiin niin mittavaan pytinkiin. Vogognan linna on heti kirkon yläpuolella. Sieltä näkyy pitkälle, joten on helppo kuvitella, kuinka vartiosotilaat ovat havainneet ampuma-aukoista liikehdintää kaukaa rinteiltä.
Linnan lippumyyjä sai meidät innostumaan kävelystä ylös Genestredo-nimiseen kylään. Vain kymmenen minuuttia ja siellä on baari, hän totesi. Baari motivoi ketä tahansa ja meitä erityisesti. No, helteessä kiipeäminen pisti huohottamaan. Vitsailimme, että kuristaisimme lipunmyyjän, jos aikaa kuluisi enemmän. Mutta ei, tasan kymmenen minuuttia ja olimme ylhäällä kivitalojen keskellä. Viiden minuutin kohdalla ohitimme hyvinvoivan aasin. Muutama turisti tuli vastaan, mutta heistä ei kukaan ollut nähnyt baaria. Jokaiselta kysyimme. Siellä on kyllä vesihana, saksalainen tyttö lohdutti. Sellainen, palopostilta näyttävä vedenottopaikka löytyy joka kylästä.
Iltapäivän auringon asennosta tajusimme, että kylä oli aikoinaan rakennettu ylös, jotta se saisi mahdollisimman paljon auringonpaistetta. Vuorten varjot pimensivät solan alemmat rinteet tunteja aiemmin. Kesällä varjossa on mukavaa, mutta talvella Alpeilla pakkanen paukkuu varjossa kun taas auringonpaisteessa lämpötila nousee päivisin helposti parisenkymmentä astetta..
Muutamat kivitaloista on korjattu kesämökeiksi. Osa on ollut aikoinaan karjatiloja tai varastoja. Yhtä taloista korjattiin. Kiviseinän sisään nousi tiiliseinää ja mitä ilmeisimmin kaikki nykyajan vaatimat mukavuudet, mutta ulkopuolelta talo jäi vuosisatoja sitten saamaansa asuun.
Baarikin löytyi, Circolo Operaii eli työväen klubi. Sellaista ei uskoisi näkevänsä edes elokuvissa. Viiniköynnöksen valtaaman katoksen alla oli muutama vahakankaalla peitetty kivipöytä, betonilattia ja sitä viisti railo. Kun baarin kahdeksankymppiset omistajat eivät enää jaksa pitää klubia, seuraavien on tehtävä jotain, ettei koko komeus romahda. Remontoitavaa on muutenkin. Keittiö on katoksen alla, tosin sisällä oli myös kaasuhella. Vanharouva tiskasi kulman takana auringonpaisteessa lautasia metallivadissa.
Yksi vanhuksista kertoi, että kylässä on kuusitoista asukasta. Hänen nuoruudessaan liuskekattotaloissa asusti kaksikymmentä perhettä.
”Kesällä me olemme auki joka päivä. Lokakuusta lähtien vain viikonloppuisin”, rouva totesi.
Kylän kirkon takana on tie. Genestredon yläpuolelle pääsee siis autolla, joten vanhusten ei tarvitse kantaa oluita ja muita ruokatavaroita Vogognasta muutama sata metriä alempaa.
Kulkuri ja Joutsen 