Sebring on harvalle tuttu paikkakunta. Se sijaitsee keskellä Floridaa ja sillä on lentokenttä. Ehkä joku muistaa, Reijolla on lentolupakirja. Me käväisimme Sebringin lentokentällä aamupalalla viikko sitten. Se oli toinen kaksinkeskisistä lentoreissuistamme yksimoottorisella pikkukoneella.
Reijo lensi ensimmäisen yksinlentonsa toukokuussa 2013. Kesällä Italiassa Reijo ei lentänyt, koska Alpeilla pyörii tuulia ja järvien vedenpinnan lämpeneminen aiheuttaa nosteita. Niihin pitää perehtyä erikseen.
Syksyllä Reijo lensi muutaman kerran yksin Floridassa, mutta varmuuden vuoksi hän pyysi lennonopettajan mukaan vielä siinä vaiheessa kun koneeseen nousi lentotaidottomia matkustajia. Tammikuussa hyvän ystävämme poika, Leith, uskaltautui ensimmäiseksi koekaniiniksi ja pari viikkoa sitten Reijo lennätti serkkuaan Jukkaa ja hänen vaimoaan Päiviä. Minulle ei jäänyt enää yhtään tekosyytä kieltäytyä kyydistä.
Ensimmäisen kerran Reijo lennätti minua parisenkymmentä minuuttia Sarasotasta etelään. Me käväisimme paikallisessa Venetsiassa kääntymässä, pieni kierros vain, emme laskeutuneet. Kaunista oli. Aamu oli tuuleton ja pilvetön. Hiekkarannat vielä tyhjiä. Tunnistin joitakin rantapaikkoja, Siesta Keyn kirkkaan väriset uimavalvontakopit ja tietysti Ringling-puiston, sen renessanssipuutarha näkyy kauas. Puiston siimeksessä olemme istuneet monet kerrat kuunnellen musiikkia ja ihailleet Michelangelon David-patsasta ja muita Rooman ja Firenzen patsaitten ja suihkulähteitten kopioita. Ca d’Zan eli Jaakon taloa en erottanut puiden takaa kun nousimme.
Koska ensilentoa seuraavana päivänä sattui olemaan mainio sää, ei tuulen häivää, me lensimme Sebringiin. Meno kesti melkein tunnin ja saman verran takaisin. Mennessä oli jännitystä jo kentällä. Kun saimme luvan ajella kiitoradan päähän, autopilotti ei suostunut sammumaan. Koneella, joka haluaa kulkea omia teitään, ei nousta taivaalle. Siis palasimme. Seuraavaksi kone haukkasi liikaa polttoainetta eikä lähtenyt käyntiin. Meillä kulahti kentällä tunti ennen kuin pääsimme ilmaan.
On tunnustettava, että ihailin suuresti Reijon tarkkuutta noudattaa sääntöjä. Vaikka hänen teki mieli nousta ilmaan, sinne ei lähdetty ennen kuin kaikki oli varmistettu.
Matka Sebringiin sujui mukavasti. Laskussa oli oma jännityksensä koska meidän piti odottaa toista pikkukonetta ja pyöriä lähistöllä. Kun kone on kallellaan ja maanpinta näkyy äkkiä lähempää, vatsassa pyörähtää. Hienosti laskeuduimme.
Sebring on pikkuinen paikkakunta, joka on saanut yhden kymmenistä Floridan kentistä. Täällä kun armeija on harjoitellut lentämistä toisen maailmansodan ajoista. Lentämistä harrastaville Floridassa on kenttiä muutaman kymmenen mailin välein.
Kun nousimme ilmaan Sebringissä, jostain oli ehtinyt ilmaantua pilviä. Reijo ei periaatteessa saa lentää pilvessä, joten hermostutti. Onneksi hän löysi reiän, josta pääsimme läpi pilvien yläpuolelle. Pilvimuodostelma oli paikallinen. Kun lähestyimme Sarasotaa, taivas oli taas sininen.
Tässä suunnittelemme uusia retkiä, ehkä jopa yötä myöten. Pitäkää peukkuja!
Kulkuri ja Joutsen 