Kulkuri ja Joutsen

Syksyllä 2014 on kulunut kaksitoista vuotta siitä, kun ostaa päräytimme talon Meksikonlahden rannalta, Floridasta. Se irtosi kohtuuhinnalla. Meksikonlahden puolella rahalla saa edelleen enemmän kuin Miamin puolella. Mutta suomalaisia Meksikon lahdella ei juuri näy.

Suomalaiset ostivat talviasuntoja itärannikolta Lakeworthin ja Lantanan seuduilta vielä 80-luvulla ja 90-luvulla. Sieltä löytyy pullakauppaa, suomenkieltä osaavia lääkäreitä, kampaajia, pankkivirkailijoita ja lava, jossa järjestetään tansseja ja tapahtumia, on golf-porukoita ja kirpputoreja. Aikoinaan sinne asettui myös joukko toisen polven Amerikan suomalaisia. Kolmannen polven suomalaisväestö ei enää puhu suomea, mutta on silti ylpeä perimästään. Tätini ja hänen miehensä mukaan suomalaisaktiviteetit ovat hiipumassa, koska suomalaiset Lantanassa ovat jo kahdeksankymppisiä. Nuorempi sukupolvi usein myy perintönä saamansa asunnon ja ostaa ehkä talon Aasiasta.

Lomakoti tuli hankituksi pikapäätöksellä. Brittiystävämme soitti ja sanoi, että nyt se on löytynyt. Siitä paikasta lensimme Tampaan. Saavuimme torstaina keskiyöllä, perjantaina illalla allekirjoitimme paperit, lauantaina aamulla sovimme uima-altaan rakentamisesta ja iltapäivän aikana tilasimme huonekalut. Sunnuntaiaamuun mennessä olimme muutamassa päivässä kuluttaneet omaisuuden, joten kevein mielin palasimme Lontooseen. Ihme kyllä, emme katuneet.

Vuosien varrella olemme kierrelleet Floridan niemimaata ristiin rastiin. Miamissa ja Everglades-suolla on käyty. Molemmat nähtävyydet saa mahtumaan jopa samalle parin päivän retkelle. Tamiami on tie, joka 1940-luvun alussa rakennettiin Evergladesin yli Miamista Tampaan. Se joutui heti syntyessään ympäristöaktivistien silmätikuksi, koska tie tukki veden valuman Okeechobee-järvestä mereen. Everglades on oikeastaan joki, vaikka se näyttää suomaalta. Sitä kutsutaan ruohojoeksi (Grass River). Vesi virtaa yli 50 kilometrin laajuisena ja sata kilometriä pitkänä kosteikkona hitaasti suhteellisen ohuessa mättäikössä. Vuonna 1947 Evergladesta tuli kansallispuisto ja tien alta avattiin väyliä veden virtaaman kiihdyttämiseksi.

Everglades on pitkälti puutonta, välillä puut ja pensaat muodostavat saarekkeita (hammocks). Ne jäävät sateisena kesäkautena veden pinnan yläpuolelle. Osa Evergladesista on kitukasvuista havupuuta, Floridan seetriä. Niistä intiaanit rakentelivat veneitä, joilla liikuttiin saarekkeesta toiseen. Intiaanit asustivat Everglades-suolla 1700-luvulle, muuttivat sitten kuivalle maalle ja alkoivat elää kyläyhteisöissä kuten muut intiaaniheimot. Intiaaneilla oli neljääkymmentä kylää. Kun espanjalaiset löysivät Floridan, he perustivat ensimmäiset kaupunkinsa kauas intiaaneista, rannikolle–  St. Augustin on vanhin ja parhaiten säilynyt espanjalaisten perustama kaupunki. Maahanmuuttajat ja intiaaniväestö sietivät sata vuotta toisiaan, kävivät kauppaa ja kähinöivätkin välillä. Espanjalaiset yrittivät taivutella intiaaneja orjatyöhön, muttei se onnistunut. Maahanmuuttajat laivasivat sitten tuhansia mustia Afrikasta ja ojittivat soita pelloiksi.

Sää houkutti maahanmuuttajat Floridaan 1700-luvulla. Sää oli syy jo tuhansia vuosia sitten, kun intiaanit valuivat niemimaalle Missisipi-jokea pitkin. Samaa reittiä myöhemmin käyttivät aikoinaan myös ranskalaiset, jotka saivat Floridan hetkeksi haltuunsa espanjalaisilta. Ranskalaiset olivat metsästäjiä, heitä kiinnosti pantterin nahat ja muut turkikset. Espanjalaiset taas etsivät kultaa ja jalokiviä. Brittiläiset ja ranskalaiset keskittivät valtauksensa Amerikan pohjoisosiin ja espanjalaiset ja portugalilaiset etelään. Florida ja Kuuba sattuivat välimaastoon. Eri kansojen joukot ovat taistelleet alueella vuosisatoja. Kun britit saivat Kuuban, se olikin heistä turhan kaukana ja niin saari vaihdettiin espanjalaisten Floridaan. Espanjalaisille Kuuba oli sopiva keskussatama.

Rumin tahra Floridan historiassa on intiaaniväestön tuho. Intiaanit olivat saaneet espanjalaisilta tietyt maa-alueet omistukseensa. Kun Pohjois-Amerikasta ja Britanniasta muuttava väestö tarvitsi lisää maata karjalle ja viljelyyn, intiaaneille osoitettiin maata pohjoisempaa. Uusjako ei sopinut intiaaneille. Syttyi sota, joka loppui vasta, kun tuhansia intiaaneja oli tapettu ja vain 300 jäljellä muutamassa Everglades-suon saarekkeessa.

Kun presidentti Lincoln vapautti orjat, Floridan väestöstä lähes puolet oli mustia. Valkoiset lekottelivat aurinkotuoleissa ja mustat tekivät kaikki työt. Presidentin päätöstä ei haluttu noudattaa, jopa itsenäistä valtiomuotoa kokeiltiin. Kun mustien ja valkoisten eriarvoisuus 1960-luvun lopulla kumottiin lailla, floridalaisten valkoisten oli vaikea niellä sitä. Edelleen värillisten on hankala päästä hallinnollisiin asemiin, värillisen väestön koulut ovat kehnoja ja silloin tällöin valkoihoinen, myös poliisi, ampuu mustan. Itsepuolustukseksi muka.

Kun Bradentonin rauha kyllästyttää, otamme auton alle. Neljässä tunnissa olemme Miamin South Beachillä. Nyt kun Reijolla on lentolupakirja, Palm Beachiin pääsee puolessatoista tunnissa. South Beachin ikäjakauma on toista kuin täällä Bradetonissa, kovaääninen musiikki soi ämyreistä ja eriväriset pojat ja tytöt parveilevat rantakadulla. Ohikiitävien vaatteista näkee mikä on muotia, ja mustat pukeutuvat räväkämmin kuin vaaleaihoiset, tyttöjä liikkuu kadulla bikineissä ja miehiä ilman paitaa. Bradentonissa ikäihmisten tyyli pysyy vuodesta toiseen samana, mummoilla on kaprit ja papparaisilla laajalahkeiset shortsit ja kaikilla väljät t-paidat. Kesämekkoja on vain nuorilla tytöillä.

Miamin South Beachilla kannattaa tutkiskella Art Deco –rakennustaidetta. Se on noussut maailmasotien välissä. Kahdeksankymmentäluvulla taloja alettiin entisöidä ja tänä päivänä geometrisia kuviot ja murretut värit hivelevät silmää joka nurkasta. Viimeksi yövyimme aivan keskustassa, Gianni Versacen talon kulmilla. Se on jälleen kerran syyskuussa vaihtanut omistajaa. Joku hullu ampui Giannin talon portille kymmenisen vuotta sitten, kun hän palasi kotiin viereisestä ranskalaisesta ravintolasta. Giannin hankkimat käsin tehdyt huonekalut, tunnettujen taiteilijoiden maalaamat taulut ja freskot ja marmorista veistetyt patsaat ovat talossa edelleen, joten luksusmatkaajat saavat kohta nauttia sinne perustettavasta hotellista. Madonnan (joskus) omistaman hotellin Delanon muotokieli vastaa täydellisesti Art Decon määritelmää, usein merkityksettömät käytävät ja kulmat on muotoiltu tilataiteeksi. Naistenlehtien mukaan Madonna tulee välillä muutamaksi päiväksi Delanoon ja ottaa koko hotellin haltuunsa.

Miami South Beachin rantaan on rakennettu kävelykatu samaan aikaan kun alue puhdistettiin huumehörhöistä ja pahimmasta rikollisuudesta. Se päättyy satamaan, jossa edellisellä kerralla näimme Suomessa rakennetun Oasis-laivan, tällä kertaa Ecstasy ja Sensation olivat ankkuroituneet laituriin.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa South Beachilla viljeltiin kookospalmuja. Se on riuttasaari kuten West Palm Beach, josta kehittyi rikkaimpien eli niin sanotun vanhan rahan lomaparatiisi. South Beach oli alusta pitäen uusrikkaiden loma-aluetta.

Vielä 1800-luvun lopulla Miami oli vaatimaton kalastajakylä. Jacksonville pohjoisessa, Key West etelässä ja jopa Tampa idässä olivat sitä merkittävämpiä. Katotalvena 1894-1895 Miami-joen varrella appelsiiniviljelykset säilyivät ja se innosti muutamia sijoittajia panostamaan alueeseen. Kiinteistösijoittaja Flagler uskaltautui rakentamaan Royal Palm –nimisen hotellin. Miami alkoi räjähdysmäisesti kasvaa, kun rautatie pohjoisesta Jacksonvillestä Miamin kautta Key Westiin valmistui.

Karjankasvatuksesta ja hedelmä- ja vihannesviljelyksestä oli pitkään merkittävin elinkeino Floridassa. Vähin erin syntyi myös kemianteollisuutta, mutta toisen maailmansodan jälkeen turismi on ollut ehdoton ykkönen. Yksi niemimaan talouskasvuun vaikuttaneita tekijöitä on ollut Yhdysvaltain armeija, erityisesti lentotukikohta ja lukuisat harjoituskentät toisen maailmansodan ajoista lähtien. Eläkkeellä olevat veteraanit ovat merkittävä osa paikallisväestöä.

Evergladesin kansallispuistoon on Miamista tunnin ajomatka, se on lintubongaajien ja valokuvaajien mekka. Clyde Butcher, jonka mustavalkokuvauksesta Reijo on ammentanut ideoita, kuvaa edelleen Everglades-maisemia ja orkideoita. Niistä kuuluisin on haamuorkidea (Ghost Orchid), joka on lähes hävinnyt luonnosta, mutta sen saattaa löytää sadekautena suolta. Everglades on kuuluisa alligaattoreistaan, laaksoa kutsutaan myös Allien Alliksi eli alligaattorien laaksoksi.

Linnuista kauneimmat ammuttiin aikoinaan plyymeiksi ja hattujen koristeiksi. Valkohaikaran (great white egret) sulista sai 32 dollaria, mikä oli 1800-luvun lopulla melkoinen rahamäärä. Metsästäjät saattoivat kerralla ampua kokonaisen yhdyskunnan. Yhdestä heistä tuli miljardööri. Sulkarahoilla syntyi West Palm Beachille palatsi.

Suon eläimistö ja kasvisto on elpymässä. Vuonna 2000 presidentti Clinton allekirjoitti 38 vuotta kestävän alueen vedenkierron ja puhdistuksen kehittämisprojektin, jonka tavoitteena on korjata aiemmin tehdyt virheet, poistaa maatalouden fosfaattien ja teollisuuden kemikaalien valumat ja varmistaa veden esteetön virtaus.

Viime vuosikymmeninä Floridan väkiluku on kasvanut tasaisesti ja on nyt noin 20 miljoonaa, josta vähän toista miljoonaa lumilintua (snowbirds) kuten me, ihmisiä, jotka eivät ole kirjoilla eivätkä asu koko vuotta. Uusia asukkaita muuttaa Floridaan edelleen satoja päivässä, sekä Pohjoisesta että Etelä-Amerikasta ja Aasiasta. Reijo ottaa osaa vuosittain arpajaisiin, josta voi voittaa oikeuden asua Yhdysvalloissa. Brittiystävämme muuttivat kymmenisen vuotta sitten. He perustivat yrityksen ja työllistävät jatkuvasti kasvavan määrän paikallisia. Se on varma keino tulla maahanmuuttajana hyväksytyksi.

Mikäs täällä on ollakseen? Aurinko paistaa ja on tilaa. Kulttuurielämyksiä on tarjolla parinkymmenen kilometrin päässä Sarasotassa. Sinfoniaorkesteria johtaa Suomessa oppinsa saanut Anu Tali. Veljeni vaimo Kaija kiteytti yleisön arviointinsa napakasti: ”Nää on kymmenen vuoden sisällä kaikki kuolleita.” Konserttitalossa esiintyy usein yleisön keski-iän mukaisesti

kahdeksankymppisiä mestareita. B.B. Kingin konsertti oli tässä taannoin kohdallani viimeisin yli seitsemänkymmentäviisivuotiaan taiturin konsertti.

Kesäkuukausia me emme ole täällä oleilleet. Toukokuusta lokakuuhun sademäärät ovat suuria, Bradentonissa tammikuun sademäärä on keskimäärin 2.5 tuumaa ja heinäkuussa 8 tuumaa. Lämpötilat ovat marraskuusta huhtikuuhun suomalaisittain kesäiset ja kesäkuukausina kuulopuheiden mukaan saunamaiset.