Pinehurst, North Carolina
Maaliskuu 2014
Kun Floridan sää alkaa yksitoikkoisuudessaan rasittaa, on hyvä ottaa auto alle ja ajella jonnekin, vaikka kohti pohjoista. Palmut vähenevät, kun Jacksonville lähestyy ja häviävät kokonaan, kun päästään Georgiaan. Etelä-Karoliinassa mäntymetsät reunustavat pikateitä ja Pohjois-Karoliinan puolella näkee jopa puuvillapeltoja. Pohjois-Karoliinan Pinehurst on elitistinen, Vierumäki potenssiin kymmenen, golffarien mekka, 18 kenttää, kakkonen kuuluisin. Sillä järjestetään kesäkuussa 2014 US Open. Vain muutama kymmenen mailia Pinehurstista etelään, ennen Laurinburgia, asutus on rutiköyhää, huikea ristiriita Pinehurstin linnamaisille lomakodeille.
Pinehurst on etuoikeutettujen mesta. Sinne ei kuka tahansa pääse. Tunnemme mukavan pariskunnan, mies huhkii finanssimarkkinoilla Manhattanilla ja rouvalla on monta rautaa tulessa erilaisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä ja taidepiireissä. Joskus hänellä on mahdollisuus viettää aikaa lomakodissa ja kutsua sinne ystäviä. Heidän Pinehurst-taloonsa mahtuisi tusina yövierasta.
Meitä on vain kolme, ystävämme Nancy, talon rouvan äiti. Hänet ja miehensä Leen tapasimme, kun olimme Reijon kanssa viettämässä hääpäivää vuonna 2003 Brandentonissa, Two Dolphins -ravintolassa. Siitä lähtien olemme olleet melkein sukulaisia. Nancyn isoäiti on nimittäin syntynyt Ahlaisissa, muutaman kilometrin päässä lapsuuskodistani. Isoisä oli samoilta seuduilta, toiset isovanhemmat Parkanosta ja Kokkolasta. Nancy on kolmannen polven amerikkalainen, mutta perimältään 100%:sti suomalainen, vaikka ei suomea juuri osaa.
Suuri talo mäntymetsässä on luksusta. Talon alakerrassa on biljardihuone ja jopa sauna. Reijo saa pelata ilmaiseksi pari kierrosta Forest Creekin kentällä. Kuuluisimmalle eli kakkoselle ei ole asiaa, siellä kierros maksaa 350 dollaria.
Pinehurst on hiekkaharjulla, pitkäneulasinen mänty täyttää metsät. Joskus 1800-luvun lopulla investoija Bostonista osti 22 neliökilometriä maata ja laittoi parhaat maisema-arkkitehdit töihin. Toimeksiantona oli vapaa-ajan keskus, jossa olisi mukava levähtää. Maisema-arkkitehdit ovat onnistuneet. Vaikka kukkuloilla on yli 800 suurta omakotitaloa, metsiin on jäänyt väljyyttä. Lammet ja joet rytmittävät maisemaa ja hiekkakummut ovat hyvin hoidettuja. Mäntyjen alla ei näy risukkoa, vain ruskea neulaspinta ja kävyt peittävät maan. Siellä täällä hypähtää valkohäntäpeura. Vakinaisesti Pinehurstissa asuu 1600 ihmistä.
Southern Pines on kaupunki Pinehurstin kyljessä ja sen kaduilla voi aistia 1900-luvun alun tunnelmaa. Puistotiellä hevoset voisivat vetää rattaita. Päivävarjorouvat sopisivat hyvin kaduille kävelemään.
Donald Ross suunnitteli ensimmäiset golf-kentät. Kilparatsastus tuli kuvioihin 1915. Nyt Pinehurstissa on 300 tallia, kolme rataa ja useita harjoitusaitauksia. Hevosia voi seurata aamiaisella Track-ravintolasta, jonka interiööri on pidetty alkuperäisenä.
Bradentonista on Pinehurstiin lähes kymmenen tunnin ajomatka. Sitä ei tehdä kertasuorituksena vaan on pakko yöpyä. Tällä kertaa hakeuduimme Charlestonin kupeeseen Folly Beachille. Kolmekymmentä vuotta sitten kun Reijo oli IBM:ssä ja yhden kesän Raleighissa töissä, me käväisimme Pohjois-Karoliinan kuuluisimmalla hiekkarannalla eli Myrtle Beachilla. En jaksa muistaa mitä erikoista siellä oli, tuskin muuta kuin tavallista leveämpi hiekkakaitale ja useita ravintoloita. Folly Beachin erikoisuus on pitkä laituri. Parasta oli raikas merituuli, auringonlasku ja tyhjä ranta.
Matkanteko amerikkalaisilla teillä on jokseenkin yksitoikkoista, suorat tiet vievät aika mitäänsanomatonta maisemaa 75:n mailin eli 120 km:n tuntinopeudella. Joskus joku rekka-auto ohittaa toista ja tukkii tien. Pahimpia ovat hitaat vaarit, jotka könöttelevät vasemmalla kaistalla. Jos vasen kaista on täynnä, ne on pakko ohittaa oikealta ja palata keskikaistan kautta matkanopeuteen.
Pikateiden varsien motellit ovat vähintään yhtä kauheita kuin elokuvissa. Yöt on hinnoiteltu lentoyhtiöitten malliin, alehinta on varattu muutamalle ensin varaavalle.
Yöllä henkilökunnan edustaja pyrki sisään asiakkaan kanssa. Hetken kuluttua vastaanotosta vihainen ääni kysyi sukunimeä. Olemme valittaneet ketjun hallintoon, mutta sieltä kun ei mitään kuulu, onneksi on edes Tripadvisor, jonne voi kirjoittaa suorat sanat.
Kulkuri ja Joutsen 