SOON MORO! Monte Rosa kierros kesällä 2014

 

 

  • SOON MORO! Tamperelainen huikaisee lähdön hetkellä.
Monte Rosa
Monte Rosa

On heinäkuun loppu ja kaasujalkaa kutittaa. Olemme lasketelleet Monte Morolla monta kertaa viidentoista vuoden aikana, mutta emme ole käyneet katsomassa vuorta kesällä. Macugnaga, vuoristokylä Monte Moron ja Euroopan toiseksi korkean (4,6 km) vuoren Monte Rosan maisemissa on lähialueen paras alppihiihtopaikka.

Naapuriravintolamme, Cardinin omistaja on tehnyt vuoristossa kuuden päivän vaelluksen. Reitti lähtee Monte Morolta ja kiertää Zermattiin. Emme ole vaelluskunnossa, mutta paikkoja voi aina katsastaa.

Allakka ennustaa ennätyskuutamoa. Emme ole ennen yöpyneet Macugnagalla, koska kuudenkymmenen kilometrin matka on taittunut helposti laskettelun jälkeen. Alppihotelli Dufour yllättää taas positiivisesti, voisin huolia melkein joka esineen ja tyynyn kotimme koristukseksi. Parvekkeelta näkyy rotkojen ja vuorten rivistö ja alla solisee Anza-joki.

Kesällä vesiputoukset erottuvat hyvin maisemasta. Hotelliemäntämme kertoo, että viime talvena Macugnagan keskustassa kinokset olivat seitsemänmetrisiä. Hänen oli pitänyt pyytää palokuntaa katon lumimassoja pudottamaan.

Monte Moron hississä
Monte Moron hississä

Suomesta tutut kesäkukat kukkivat ja niityillä paalataan heinää. Mutta kun aamulla jonotamme Monte Moron hissiin, saamme ahtautua sinne muutaman hiihdonopettajan ja laskettelua harrastavan lapsen kanssa. Tulevaisuuden huiput pukevat hississä selkäpanssarit takin alle ja jättisuurissa repuissa kannetaan monojen lisäksi kypäriä.

Hissi nousee vajaaseen kolmeen kilometriin ja hiihtoharrastajat katoavat sumupilveen. Mietiskelimme miltä tuntuisi lähteä kävelemään suojahangessa ja alas Sveitsin puolelle Punta di Saasin suuntaan. Voisi olla jännittävää vaeltaa Monte Rosan ympäri, Zermatin ja Alagnan kautta takaisin. Tuskin sellaista retkeä montaa vuotta kannattaa harkita, se olisi vaan otettava ohjelmaan. Italiassa vaellus on sivistynyttä puuhaa. Joka kylässä on ravintola ja mukava B&B. Metsämökkejäkin löytyy, niitä on Alpeilla matkalaisten käytettävissä aivan kuten Lapin erämailla.

monte rosa-8

Lämmittelemme hetken Monte Moron ylätasanteen baarissa öljykamiinan kyljessä ennen kuin palaamme hissiin. Muutama sata metriä alempana pilviä ei enää ole. Lähdemme talsimaan alaspäin siitä kohdasta, johon olemme muutaman kerran laskeneet suksilla. Metsä tuoksuu tutulta. Lehmänkellot kilkattavat ensin kaukana ja sitten lähempänä. Vastaamme tulee kolmekymppinen rastatukkainen nainen, tatuointi olkapäässä. Hänet olisi voinut kuvitella Milanon rautatieaseman baarin tarjoilijaksi, mutta hän johtaa paria aasia, kymmenkuntaa uuhta ja vuohta ja muutamaa lehmää polkua ylös epäilemättä sille niitylle, jonka näimme hissiaseman luona.

  • Soo, soo, prtuuiii! Nainen huutelee eläimille.

Vain muutama kymmenen metriä hänen jäljessään nousee pari miestä ja lauma jukuripäisempiä lehmiä ja kymmeniä vuohia ja lampaita. Pari koiraa pakottavat polulta poikkeavat eläimet takaisin reitille. Perimmäisenä tallusteleva häntäpään lampaita sohiva nuori nainen on ylipainoinen, joten tuskin tätä harjoitusta tehdään päivittäin. Elikot viedään nyt korkeammalle kuumia kesäpäiviä pakoon.

Macugnaga
Macugnaga

Porukka puhuu erikoista kieltä. Se ei ole italiaa eikä saksaa vaan saksansukuista Walsertitschiä. Monte Rosan rinteillä Italiassa, myös Sveitsin puolella ja Ranskassa ja Itävallassa elää Walsereiksi kutsuttua kansaa, joiden esi-isät ovat peräisin Sveitsistä, Valais-laaksosta. Joskus 1100-1200 –luvuilla kyseinen heimo levittäytyi laajoille alueille Alpeilla. UNESCOn rahoituksen turvin on pyritty vahvistamaan kansanryhmän identiteettiä, tukemaan heidän kulttuuriaan ja antamaan kouluissa alkuperäiskielistä opetusta. Macugnagan paristatuhannesta asukkaasta kolmannes tunnustaa olevansa Walser. Olemme Stresassa oppineet tunnistamaan järvialueen väestön peruspiirteitä, useat ovat tummia, hoikkia, sirorakenteisia ja kapeakasvoisia. Etelämpää tulleet ovat lyhyempiä ja tanakampia. Vastaan tullut väki oli vaaleampia kuin italialaiset yleensä, leveäharteisempia ja pyöreäkasvoisempia. Viime vuosikymmeninä tehdyistä selvityksistä käy ilmi, että kansanjoukko on vuosisatojen, ehkä vuosituhansien aikana sopeutunut elämään parissa kilometrissä ja jopa korkeammalla. Heidän keuhkonsa ja sydämensä ovat tilavuudeltaan laajempia kuin meidän alhaalla merenrannoilla syntyneiden.

monte rosa-9

Anza-joen laaksosta seuraava pohjoiseen päin on Antrona. Jostain nappaamastani turistioppaasta luen, että Alpe Cheggio on pakko nähdä. Reijo saa tosissaan vääntää auton rattia ennen kuin pääsemme serpentiiniteitä Villadossolasta hieman Macugnagan korkeuksien yläpuolelle. Tie kapenee runsaan 25 km:n aikana kaksikaistaisesta maalaamattomaksi ja edelleen niin kapeaksi, että vastaantulijoille on varattu vain ohituspaikkoja.

Matkalla ylös ohitamme pari suurta vesivoimalaa. Olemme hiihtomatkoillamme havainneet rinteillä putkia, jotka päätyvät voimalaan. Korkealta putoava vesi tuottaa tietynlaisissa turbiineissa enemmän sähköä kuin suurempi vesimäärä matalammissa putouksissa, niin asiantuntija-artikkeleissa todetaan. Ei siis mikään ihme, että Italiassa vesivoima on merkittävä sähköntuotannon lähde. Yhtään atomivoimalaa ei ole käynnissä. Joku rakennettiin jotain vuosia sitten, mutta kansan vastustus esti sen käynnistämisen. Joitakin tuulimyllyjä näkyy Genovan lähistöllä, mutta kaikki eivät pidä niistä maisemassa.

 

Erilaisista lähteistä olen lukenut, että 1920-luvulla syntyi melkoinen määrä vesivoimalaitoksia Pohjois-Italian Alpeille. Kun pääsimme Cheggioon tajusimme mistä on kyse. Kartassa näkyvät korkealla vuoristossa sijaitsevat järvet ovat lähes kaikki padottuja vesivoimavarastoja. Sellainen on Cheggion Lago dei Cavalli, Hevosjärvi, jonka padon nimitaulussa mainitaan Edison ja vuosiluku 1924. Järven vesi on oudon sinivihreää. Siinä ei uida, mutta kylttien perusteella niissä on nieriää ja muita lohikaloja. Niiden pyynti edellyttää luvan. Järvi oli vielä joitakin satoja vuosia sitten jäätikkö ja sen sulaessa kivikkoinen suo. Siihen valuu useita jokia toista tuhatta metriä ylempää. Hevosjärven ja Cheggion kylän välissä kapea jääpeite sulaa hiljalleen joen uoman yllä. Vastapäinen rinne valuttaa moreenia. Olosuhteet ovat ankarat jopa heinäkuussa. Järven opastaulussa kerrotaan, että kylästä on löydetty antiikin aikaisia rakennelmia.

Lago dei Cavalli
Lago dei Cavalli

Kuinka ihmiset ovat asuneet niin korkealla jo antiikin aikaan? Internetistä löytyy vastauksia. Vuoristosta on kaivettu useissa paikoissa rautaa. Sitä jo etruskit rikastivat tehokkaasti. Antronan laaksossa ei ollut pelkästään rautaa vaan koko joukko muita kivilajeja ja malmeja. Schirancon kylässä on kaivettu kultaa ja hopeaa. Borroméen suvun edustajat kaivattivat sieltä yli 5000 kiloa kultamalmia yhden vuoden aikana joskus 1700-luvulla. Kaivostoimintaa ei ole enää ja avokaivantojen arvet ovat peittyneet puiden ja pensaikkojen alle.

Antronan pahimmasta onnettomuudesta kerrotaan edelleen. Heinäkuussa vuonna 1645 jäämassat joesta romahtivat, kuljettivat mukanaan tonneittain moreenia ja hautasivat alleen silloisen Antronan kylän. Satakunta ihmistä menetti henkensä. Seppianan kylässä kerrottu tarina on herttaisempi. Jeesuksen syntymä ilmoitettiin paimenille, jotka olivat yöllä kedolla kaitsemassa lampaitaan. Näistä ensimmäinen oli Seppianan kylästä, mies nimeltä Gelindo.

monte rosa-10

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s