Kuolleen laakson tyhjyys ja Las Vegasin täyteläisyys, maaliskuu 2015

 

Olemme taas poimineet elämysmuistoja kuin metsämansikoita heinään. Käväisimme valokuvausmatkalla Kuolemanlaaksossa (Death Valley) ja ihmettelemässä Las Vegasia,yhteensä neljä päivää. Kontrasti oli melkoinen, ensin autiomaassa, Yhdysvaltain kuumimmassa paikassa ja sitten maailman suurimmassa viihdekeskuksessa.

USA 3/2015, Death Valley
USA 3/2015, Death Valley

Kuolemanlaaksoa kuvataan superlatiivein. Se on Yhdysvaltain laajin kansallispuisto, siellä on Yhdysvaltain alhaisin kohta yli 85 metriä merenpohjan alapuolella, Pahanveden altaan (Badwater Basin) pohjalla, siellä ei juuri koskaan sada ja kesällä siellä voi olla jopa 57C lämmintä. Näin keväällä ei onneksi ole yli 30C. Taivas yöllä on Yhdysvaltain pimein, autiomaassa valosaaste ei häiritse ja kuuttomana yönä voi nähdä Linnunradan ja muita tähtisumuja paljain silmin. Aika tuiketta. Reijo ja ystävämme Diane ottivat valokuvia vanhoista kaivosvaunuista, mutta minulla oli vaikeuksia erottaa Otavaa, se kun hukkui valoon.

Me lensimme Tampasta Vegasiin ja vuokrasimme auton. Ohitimme Nevadan autiomaan armeijan harjoitusmaastot, ne joilla atomipommia kokeiltiin. Ajoimme asfalttiteitä hylättyjen rauniokaupunkien läpi, joissa sata vuotta sitten oli vielä toiveikkaita kullankaivajia tai ammattimaista kaivostoimintaa. Pahanveden altaalle tullessamme maa näytti härmäiseltä. Se onkin suolaa ja booriyhdisteitä.

Zabriskie Point, Death Valley
Zabriskie Point, Death Valley

Lähes 10.000 vuotta sitten nykyisessä laaksossa oli suuri järvi, lähistöllä useita pieniä järviä, vuorilta virtasi jokia ja ne yhdistivät järvet toisiinsa. Jossain vaiheessa ilmasto muuttui kuumemmaksi, tulivuoria purkautui ja järvet kuivuivat.

Kun läheisten lumihuippujen vedet valuvat laaksoon, ne haihtuvat ja kuljettavat suoloja ja mineraaleja, jotka jäävät pintaan. Booriyhdisteitä ja boorimalmia saadaan maaperästä Kaliforniassa edelleen, kaivostoiminta jatkuu tämän luonnonpuiston alueesta länteen.

Vuonna 1933 Borax-yhtiön johtaja nimeltä Zabriskie lopetti kaivostoiminnan Kuolemanlaaksossa ja alkoi houkutella turisteja alueelle. Hän perusti Furnace Inn –hotellin. Se on edelleen paikkakunnan parhain. Yövyimme alueen edullisimmassa turistikylässä nimeltä Furnace Creek Ranch , lähes parisataa dollaria yö. Kun ottaa huomioon, että olemme tuntien ajomatkan päässä kaupungeista, hinta ei ole paha ja kun nousee aamulla kuudelta ihmettelemään auringonnousua suolajärvenpohjalla tai auringonlaskua Zabriskie-näköalapaikassa, elämys on hintansa väärtti.

Mezequite hiekkadyynit
Mesquite hiekkadyynit

Mesquiten hiekkadyyneillä (Mesquite Flat Dunes) ei kiipeillyt muita kuusikymmentä vuotta täyttäneitä rouvia kuin Diane ja minä. Saimme puhkua keuhkojemme äärirajoilla, että pääsimme toiseksi korkeimman dyynin päälle. Reijo jaksoi korkeimmalle. Kuvia otettiin, mutta yhtenä aamuna jätin tahallani kameran pois ja nautin maisemista. Seisoin keskellä tyhjää järveä, jonka aallot ovat kivettyneet ja jonka laituri ja uoma muistuttavat aurattua luistinrataa. Koskettelin Golden kanjonin (Golden Canyon) seinämiä ja punnitsin kädessäni vaaleanpunaista ryoliitti-palaa.

Poikkesimme Saarnilaaksossa (Ash Meadows), joka on rakennettu Shoshone-intiaanien keitaalle ja joka on vastikään avattu yleisölle. Pirunreikä Devils Hole on lähde, josta vesi on pulpunnut maan pinnalle vuosituhansia. Sen läheisyyteen oltiin jo rakentamassa uutta kaupunkia, mutta luonnonsuojelijat ehtivät väliin ja pelastivat ekosysteemin, ainutlaatuisen pikkukalan Pupfish ja monia kasveja ja eläimiä. Turkoosia vesiallasta katsellessa voi kuvitella kuinka siinä on pulahdeltu vuosituhansia.

Matkalla Vegasiin pistäydyimme Punaisilla kallioilla (Red Rocks). Jähmettyneiden hiekkadyynien kyljet näkyvät Vegasin keskustaan. Seinämillä nuoret ja rohkeat harrastavat vuorikiipeilyä. Calico-kukkulan juurella muistelin, missä olen sen sanan kuullut. Kissoista on kyse. Calico on kolmivärisyyttä, kissoissa punaisenruskea, musta ja valkoinen. Punaisilla kallioilla värit vaihtuvat tummasta terrakotta-punasta valkoiseen ja ruskeaan. Punainen väri on rautaoksidia ja valkoinen hiekkakiveä.

Las Vegas 3/2015
Las Vegas 3/2015

Vegasissa emme ennen käyneet, vedonlyönti ei ole kiinnostanut. Pelaaminen on mahdollista jo lentokentällä. Ikäistemme naisten ilmeet pelikoneiden nappuloissa olivat niin tuskaisia ja tylsiä, että päätimme jättää pelaamisen väliin. Diane kokeili paluumatkalla lentokentällä ja voitti yli seitsemän kertaa sen mitä investoi, kahdesta dollarista tuli kuusitoista, aamiaisen verran.

Keskuskatu on pelkkää kasinoa ja brändikauppaa. Maantiedettä oppii lukemalla hotellikasinoitten kylttejä ja sisällä näkee miltä kyseisessä kohteessa maailmalla näyttää. On Pariisi Eiffeltornineen ja maanalaisen asemineen, on Venetsia gondoliajeluineen, on Egyptin pyramidit, jopa Bellagio Pohjois-Italiasta kertoo järvimaisemasta ja Como-järven huviloista, vain Lappi poroineen puuttuu. Bellagion suihkubaletin katselimme kolme kertaa, se on insinööritieteen mestarinäyte. Mirage-hotellin tulivuorenpurkaus jää toiseksi. Me asuimme New Yorkissa, ala-aulassa Time Square ja muutama keskustan katu palotikkaineen.

Las Vegas 3/2015
Las Vegas 3/2015

Vegas on elämys. Caesar-palatsin roomalaiskadut Trevi-suihkulähteineen ja kattoon maalattuine pilvineen antavat vaikutelman ulkoilmasta, vaikka sisätiloissa ollaan. Jopa niin että kadulla on tuulisempaa kuin ravintoloissa tai kaupoissa sisällä. H&M on upeasti esillä italialaisten ja ranskalaisten superbrändien kyljessä. Uusimmista ostoskeskuksista upein on Aria, ulos kadulle näkyvät italialaisbrändit ovat esillä kulmikkaissa rakennuksissa, on vinoa seinää, kiillettä, lasitaidetta ja vesiefektejä.

Elämyksellisintä Vegasissa on Cirque du Soleil , jonka esityksiä eri hotellien teattereissa pyörii joka ilta kuusi tai seitsemän ja niiden lisäksi yhtiö kierrättää esityksiä eri puolille Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Me valitsimme Beatles/Love –esityksen ja on pakko tunnustaa, että vaikka olemme nähneet musikaaleja Lontoossa, sirkusta Sarasotassa, teatteria New Yorkissa, oopperaa Veronassa ja Savonlinnassa, klassista musiikkia Dubrovnikin kirkkoraunioilla ja Jazzia Porissa, tämä show nousi yhdeksi makeimmaksi mansikaksi keräämääni elämysnauhaan. Miragen teatteri on rakennettu juuri tätä esitystä varten, yleisö ympäröi lavaa, alussa se on jaettu sektioihin läpikuultavilla kankailla, Beatlesien nauhoitukset, jopa puhetta, tulvivat kaiuttimista tuolin niskatuesta korviin. Lucy in the sky with diamonds -kappaleesa tyttö keinuu trapetsilla timanttien tuikkeessa. Octopus Garden luo värikylläisillä mustekalalonkeroilla satumaisen tunnelman. Help-esityksessä pojat liukuvat ja hyppäävät rullalaudoilla poliiseja pakoon niin huikean taitavasti että tekee mieli laittaa kädet silmille.

USA 3/2015, Death Valley
USA 3/2015, Death Valley

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s