Kulkuri ja Joutsen

 

Delhissä me kaksi vaaleaa herätämme huomiota. Teinitytöt haluavat päästä kanssani yhteisvalokuvaan ja kehuvat vielä kauniiksi. Maan historiallisiin kohteisiin bussilasteittain tulleet koululaisryhmät hymyilevät ja huutelevat hello, how are you. Me olemme kiinnostavampia kuin monumentit. Keski-ikäinen mies haluaa ottaa kuvan pikkupoikansa kanssa, temppelin porttivahti kaivaa taskustaan älypuhelimen, siirtyy väliimme ja pyytää jonossa seuraavaa nappaamaan kuvan. Me olemme porttivahdille ensimmäiset suomalaiset. Rikshankuljettaja kaivaa syvältä vaatteidensa poimuista Nokian kännykän ja ottaa erikoisista asiakkaista monta kuvaa. Jotkut bongaavat lintuja tai eläimiä, intialaiset kansallisuuksia.

Intialaisia on miljardi. Delhissä näkee erilaisia ihovärejä, on maitokahvista mustanruskeaan. Hiusten sävyt vaihtelevat tummanruskeasta sinisenmustaan, vanhusten valkoinen on pesty hennalla punaiseksi. Se on trendikästä, kuskimme kertoo.

Vaikka kaduilla on hiekkapölyä, mutaa ja roskaa ja lehmät, aasit, apinat, vuohet ja koirat käyskentelevät vapaina, kadulla liikkuvien paikallisasukkaiden vaatteissa näkyy harvoin likaa tai tahroja. Ne pestään päivittäin, kuskimme kertoo, sillä hinduille henkilökohtainen hygienia on tärkeää. Työssä hiestyneet pojat ja miehet ottavat suihkun kadun reunassa palopostiin kiinnitetystä letkusta. Pesupaikalla jokirannassa, pyykinpesijät ovat enimmäkseen miehiä. Linko on samantyyppinen mitä meillä kotona käytettiin 70-luvulla, ruosteiset pulsaattorikoneet ovat 50-luvun laitteita ja romahduspisteessä olevat hellat, joilla lämmitetään vettä valkopyykkiin, vielä varhaisemmista historiamme vaiheista.

Harva uskaltaa ilman kuskia hotellin ovesta sataa metriä pitemmälle. Delhi on kuin vuosikymmeniä sitten kesken jätetty rakennustyömaa, jota välillä taas jatketaan jostain kulmasta. Ystävämme Silvaa saamme kiittää, että löysimme luotettavan kaverin, Rajin, joka ajelee meitä kohteesta toiseen aamusta iltaan, jopa yön yli, jos tarve vaatii, seitsemällätoista eurolla päivässä. Jos mittariin tulee yli 80 km, pitää maksaa vähän lisää.

Liikenteen kaoottisuus hätkähdyttää. Kaistoista ei ole tietoa. Jos ne on joskus maalattu katuun, viivat ovat kadonneet asfaltin kuoppiin ja pölyn alle. Delhin saastepilven hengenvaaralliset mikropartikkelit ylittävät terveysjärjestöjen määrittelemät rajat paikkapaikoin neljäkymmentäkertaisesti. Delhin väkiluvusta ei ole tarkkaa tietoa, koska kaikilla ei ole osoitteita. Luultavasti kahdenkymmenen miljoonan rajaa hivotaan. Asunnottomat polttavat öisin kaiken minkä irti saavat ja lämmittelevät tulen loimussa. Kaupungissa on seitsemän miljoonaa kulkuneuvoa. Uusia autoja rekisteröidään 1500 päivittäin. Rikshoja näkee risteyksissä kymmenittäin. Niissä on monta rekisteröimätöntä polkijaa, kuskimme mukaan osa taskuvarkaita. Hän tulee ajelulle peräämme toiseen rikshaan varmistamaan, ettei meitä viedä syrjäkujille ja tyhjennetä. Viralliset taksit ja valtion virkamiehet ajelevat valkoisilla

Austinista kehitetyillä Ambassador-autoilla, takseina ne ovat keltamustia kuten myös kolmipyöräiset tuktukit. Kaasutukseen, paukkeeseen ja tööttäyksiin vähitellen tottuu. Kukaan ei merkkiäänistä välitä, ajetaan vaan eteenpäin, pysähdytään, käännytään miltä kaistalta tahansa sinne minne halutaan tai peruutetaan, jos on pakko.

Silva rakensi meille ja kuskille kohdelistan.

1. Jama Masjid –moskeijasta ja punaisesta linnoitus (Red Fort).
2. Lodhi Garden (Sultaani Lodhi hallitsi Delhiä ja Pohjois-Intiaa 1450-1530)
3. India Gate (vastaa Riemukaarta Pariisissa, leveä puistotie vie presidentinlinnaan ja ylimmän hallinnon keskittymään)
4. Presidential Palace (presidentinlinna)
5. Qutub Minar (madras-kauden temppeli ja torni n. 1300)
6. Lotus Temple (1980-luvulla rakennettu kaikkien uskontokuntien Bahai-temppeli, muistuttaa ulkonäöltään Sidneyn oopperataloa)
7. Humayan’s tomb (H:n hautamuistomerkki, korjattu Aga Khanin varoin, puistossa myös Isa Kahnin hauta. Hän oli Taj Mahalin pääarkkitehti)
8. Connaught Place (brittien rakentama n.s. uusi keskusta, keskuspuiston ympäri, länsimaisia merkkikauppoja)
9. Birla Temple, yksi merkittävimmistä hindutemppeleistä
10. Gandhi Memorial Museum (Mahatma Gandhin viimeinen koti, 144 päivää)

Lisäksi Siva kirjasi meille Delhistä ostospaikkoja: Merchant Market, Hanz Khas Village ja INA market.

Kun saavumme, on perjantai, muslimien pyhäpäivä. Moskeijan keskusaukiolle levitetään punaraitaisia mattoja. Aurinko paistaa matalalta, lämpötila joulukuussa nousee korkeintaan asteen tai parin yli kahdenkymmenen, öisin ollaan kymmenen asteen tuntumassa. Naiset ja miehet käyskentelevät aamuauringon lämmittämällä kiveyksellä. Monet istuvat vesialtaan reunalla ja syövät eväitä, jotkut naisista ovat hunnutettuja, suurin osa värikkäästi pukeutuneita ja meikattuja. Useimpien vaatteet näyttävät uusilta. Pyhänä ollaan siis parhaat päällä.

Punainen linnoitus Delhin vanhassa kaupungissa on laaja alue. Muurien sisältä löytyy myöhäisen keski-ajan ylimystökaupungin kuoritut rakenteet. Mogulien dynastia, keisari Aurangzep ja hänen seuraajansa elivät kuin paratiisissa hoveineen ja palvelijoineen sata vuotta kunnes 1700-luvun lopulla persialaisten sotajoukot pääsivät läpi. Sotasaaliiksi he saivat hopeaa ja kultaa ja Kohinoor-timantin, sen maailman suurimmaksi väitetyn. Ylimystökaupungista jäi lopulta vain seinät pystyyn, kun mogulit ja Rajasthanin kuningaskunta taistelivat vallasta Delhissä. Rajasthanin uskotaan olevan Intian varhaisin kansakunta. Sen mahadatša sai pitää linnansa Jaipurissa, noin kolmensadan kilometrin päässä Delhistä, kun britit ottivat vallan 1857.

Intian historia on niin monimuotoinen, että sitä ei saa muutamaan sivuun. Indus- ja Ghanges –virtojen väliin jäävä alue on ollut asuttu kymmeniätuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Arkeologit ovat löytäneet todisteita varhaisesta paleoliittisestä kulttuurista ja satojen vuosien ja vuosituhansien kerrostumista. Alueen yli ovat pyyhkäisseet afgaanit, turkkilaiset, persialaiset ja hunnit. Kun meritie Intiaan löytyi vuonna 1498, englantilaiset rantautuivat Intian kaakkoisrannalle. Sieltä käsin brittien Itä-Intian kauppayhtiö laajensi omistuksiaan etelästä pohjoiseen. Britit pysyttelivät irti muhamettilaisten (mogulien) shaahikuntien ja sulttaanien ja hindulaisten vallanpitäjien kahinoista kunnes tilanne oli kypsä. Britit karkottivat viimeisen mogulin Delhistä vuonna 1857 ja liittivät Intian osaksi imperiumiaan. Jaipurin mahadatšasta tuli nukkehallitsija. Britannian Yrjö-kuninkaan kruunajaisiin 1903 mahadatša lähti mukanaan kaksi valtaisaa hopealeiliä täynnä Ghanges-joen vettä. Hän kun ei voinut kylpeä kuin pyhässä vedessä. Kyseisen hallitsijan pojanpojanpoika on nykyinen mahadatša, vasta 17-vuotias koululainen. Hänestä tehtiin prinsessan poikana ja isovanhempiensa adoptiopoikana perijä. Kaverilla ei ole valtaa mutta omaisuutta sitäkin enemmän. Kansa kunnioittaa häntä edelleen pyhänä alkuperäishinduhallitsijoiden ketjun jatkajana.

Kun meritie Intiaan löytyi, kaikki merenkulkijakansat Euroopasta ryntäsivät tänne hankkimaan rikkauksia. Oli kultaa, jalokiviä, silkkiä ja muita taidokkaita kankaita ja erilaisia käsi- ja veistotöitä puusta, norsunluusta ja marmorista. Ranska sai osan maata vaikutuspiiriinsä, portugalilaisilla oli pitkään Bombay ja Goa. Myös hollantilaisilla ja tanskalaisilla oli omat tukikohtansa.

Huikein käsityötaiteen mestarityö on Taj Mahal Agrassa. Sinne on Delhistä runsaat parisataa kilometriä. Kuusikaistainen moottoritie alkaa Noidassa, noin tunnin ajomatkan päässä Delhin keskustasta. Sinne asti ajellaan urbaanissa ympäristössä. Noidassa rakennetaan pilvenpiirtäjiä ja kansainvälisten yhtiöiden logot loistavat rakennusten seinistä. Taajaman jälkeen tasankoa koristavat satojen tai tuhansien miilujen piiput. Punamullasta poltetaan tiiliä. Parin tunnin ajomatkan päässä alkavat peltoaukeat, on rypsiä, perunaa, sokeriruokoa, viljaa. Tiensyrjät ovat kaikkialla jätteitä täynnä. Agran kaupunki muistuttaa kaatopaikkaa. Hotellin ikkunasta voi seurata jätteiden kasaamista ja kaatamista naapuritontille. Työmiesten poistuttua paikalta lehmät ja koirat tulevat pöyhimään tontille jäänyttä tynnyriä.

Agran punaista linnoitusta mogulikeisarit asuttivat keskiajalla lähes sata vuotta. Sen vallihaudassa kobrat ja krokotiilit pitivät huolta tunkeutujista. Linnan pihaan vievä kivitetty uoma on jyrkkä. Sitä pitkin kun kaadettiin lämmintä vettä ja öljyä ja tuikattiin tuleen, kutsumattomat vieraat tulivat varmasti katumapäälle. Kun linna tuli ahtaaksi, uusi rakennettiin Jaipuriin (Amber fort). Sen muurit kiemurtelevat vuorilla, vartiosotilaat päivystivät torneissa. Elefantit astelivat linnoituksen luiskaa pitkin ylös kuljettaen ylilihavia kultalangoista ommeltuihin ja jalokivin koristeltuihin pukuihin pynttäytyneitä sulttaaneja ja shaaheja. Yksi sulttaaneista oli 210 cm pitkä ja painoi yli 250 kg. Sillä massalla hän eli 40-vuotiaaksi. Haaremissa oli sulttaaneilla jopa 300 naista käytettävissään, jollakulla oli peräti 12 vaimoa mutta suurin osa pitäytyi kolmessa vaimossa. Viini virtasi ja musiikki soi. Naisten turvamiehet olivat eunukkeja ja vartiosotilaat pidettiin naisten ulottumattomissa. Myöhemmin alueen kuivuus ja laajentumishalut johtivat siihen, että keisari muutti hovinsa ensin Jaipuriin ja sitten Delhiin.

Shaahi Jahani ei saanut poikalapsia kahdelta ensimmäiseltä vaimolta, mutta kolmas, jonka shaahi sai puolisokseen 19-vuotiaana, synnytti 14 lasta, joista kuusi poikaa. Rouva kuoli neljänteentoista synnytykseen 39-vuotiaana. Shaahi Jahani oli niin otettu tästä puolisosta ja surullinen hänen menetyksestään, että hän hankki yli 35 hehtaaria metsää ja rakennutti Taj Mahalin hautamuistomerkiksi Makarana-marmorista. Se on italialaista marmoria tiukempaa ja työläämpää käsitellä, mutta Taj Mahal on yli 300 vuotta vanhana edelleen kuin uusi. Mausoleumia rakennettiin 22 vuotta. Paikalle kuljetettiin 20.000 persialaista käsityötaiteilijaa, jotka veistivät marmoriin koraaninsäkeitä ja persialaismattojen kukkakoristeita puolijalokivistä. Rakennuksen pääarkkitehtina toimi Isa Khan. Hänen muistomerkkinsä on Aga Khanin restauroimana Delhissä Humayuan hautamuistomerkin kupeessa. Isa Khan palkkasi avukseen suunnitteluvoimaa Venetsiasta ja Ranskasta.

Taj Mahal ja Agra sen ympärillä ovat huikeassa ristiriidassa keskenään, maailman yksi kauneimmista rakennuksista loistaa puhtauttaan erinomaisesti hoidetussa puistossa Agran kaupungin roskakasojen keskellä.

Jaipuriin on Agrasta neljän tunnin ajomatka. Se on Agraa siistimpi. Kaupunkia sanotaan pinkiksi, koska jonkun kuninkaan vierailua varten kaikki rakennukset maalattiin vaalean terrakotan sävyyn 1700-luvulla. Nykyisin Jaipur on käsityötaiteen keskus. Turisteja houkutellaan ostamaan kaikkea mahdollista jalokivistä ja silkistä kukkakoristeisiin marmoripöytiin.

Delhissä hinduja on 60% väestöstä ja 30% muslimeja. Jälkimmäiset kansoittavat vanhaa Delhiä. Sen kujat Jama Masjid Moskeijan ympärillä ovat kapeita, vilkkaita ja värikylläisiä. Maassa makaa sairaita ja vanhuksia, kaupoissa myydään kierrätettyä tavaraa, moskeijan lähellä ruusuja ja muita kukkia, hedelmiä ja ruokaa, pakattuna ja juuri paistettuna. Emme rohjenneet maistaa. Sitä vastoin uskaltaudumme Silvan kanssa viettämään iltaa Nizamuddin Auliyan moskeijaan. Sufi-musiikki on rytmikästä, orkesterin johtaja soittelee maassa makaavaa hanuria ja laulaa sooloriimit, jotka kuoro toistaa.

Suomalaisten ex-pattien kanssa aika kuluu rattoisasti kun temppelit alkavat kyllästyttää. Sitransoittaja Intian kulttuurikeskuksessa säväyttää, ei ihme, että Beatlesit aikoinaan ihastuivat instrumenttiin ja tunnelmaan. Leela-hotellin sunnuntaibrunssi jää ikuisesti mieleen, samppanja virtaa rajatta ja pöydät notkuvat huippuherkuista. Ravintolasali puutarhaan avautuvine korkeine lasiseinineen on kerrassaan upea.

Video käynnistyy klikkaamalla alla olevaa kuvaa.