Kulkuri ja Joutsen

Kukot kiekuvat puissa. Näin Key Westissä, ei missään muualla. Liekö siksi, että tiheään asutun niemen nokassa ei ole tilaa kukkoilla? Ernest Hemingway yritti sitä ja ehkä onnistui, sillä hän kehtasi röyhistellä jopa Pan Amin Karibian johtajan Jay-vaimo kainalossaan.

Hemingwayn talo on Key Westin suurimmalla tontilla, joka sekin on vajaan puolen hehtaarin maatilkku. Sille mahtuu talo, piharakennus, aikoinaan Floridan suurin uima-allas ja viidakkomaista puutarhaa. Siellä Pauline, Nobel-kirjailijan toinen vaimo, järjesti suuria galaaseja 1930-luvulla. Ehkä Pauline etsi niistä elämänsisältöä, kun avioliitto alkoi rakoilla. Kirjailija ei juuri pysynyt kotona. Sotakirjeenvaihtajan työ vei maanosasta toiseen ja 1940-luvulla Kuubaan.

Kukot herättivät aamulla myös Havannassa viisi vuotta sitten. Niihin aikoihin aloitin ensimmäistä romaaniani. Sitä ei ole julkaistu, mutta halu oppia kirjoittamaan vain voimistuu. En pidä Hemingwayn tapaisista macho-miehistä,  mutta hän osasi kirjoittaa ja hän matkusteli.

Jo Havannassa, viisi vuotta sitten, tutustuimme Hemingwayn suosimiin baareihin, ohitimme hotellin, jossa mies punkkasi kuukausia, aina samassa huoneessa, Ambos Mundos, room 511, Havana, kunnes kolmas vaimo Martha suostutti Hemingwayn vuokraamaan talon, Finca Vigian, joltakin ranskalaiselta tuttavalta. Se ei avioliittoa pelastanut. Marthan ystävästä Marysta tuli Hemingwayn neljäs ja pitkäaikaisin puoliso, joka kesti miehensä diabolisia touhuja ja mielenliikkeitä tämän itsemurhaan asti.

Hemingway kärsi kaksisuuntaisesta mielenhäiriöstä. Maanisessa vaiheessa hän kirjoitti

kuin hullu. Tekstiä syntyi kymmeniä sivuja vuorokaudessa, kun mies sai flow’sta kiinni. Hän kirjoitti omakohtaisista kokemuksista, muistoista, tapahtumista aina muutaman vuoden takaa. Lopulta alkoholi imaisi miehen maailmaansa.

Ensimmäinen kirja And a Sun Rises on nuorten amerikkalaisen sekoilua Pariisissa ja Espanjassa. Tässä pikku katkelma, Brett on nainen. Porukalla ollaan seuraamassa huippumatadorin härkätaistelua.

– Ei hän säikähdy mistään, Mike uskoi.  – Osaa ammattinsa liian peijakkaan hyvin.

– Hän osasi sen jo aloittaessaan. Muut eivät pysty oppimaan edes sen vertaa kuin hän tiesi syntyessään.

– Ja laupias taivas, mikä ulkonäkö, Brett ihasteli.

– Tiedätkö mitä? Luulen, että Brett alkaa rakastua tähän härkätaistelijaveijariin Mike sanoi.

– En ihmettelisi yhtään.

– Ole kunnon veikko, Jake. Älä kerro Brettille enempää hänestä. Kerro siitä, millä lailla nämä kaverit pieksevät vanhaa äitiään.

– Kerro, kuinka suuria juoppoja he ovat.

– Kammottavia vallan, Mike vakuutti.  – Kuhkivat päissään aamusta iltaan ja pieksevät vanhaa äitiään.

– Sen näkee hänestä, Brett myönsi.

– Niin totisesti näkee, minä vahvistin.

Muuli oli valjastettu kiskomaan härän ruhoa ja sitten ruoskat läjähtivät, miehet juoksivat ja muulit ponnistivat ja työnsivät jaloillaan, kiihdyttivät juoksunsa laukaksi ja härkä  – sarvi pystyssä ja poski maata vasten  – pyyhki sileän jäljen hiekkaan, läpi punaisen portin.

– Seuraava härkä on viimeinen.

– Ihanko totta? Brett sanoi. Hän kallistui nojaamaan kaiteeseen. Romero viittasi picadoreilleen, jotta nämä asettuisivat paikoilleen ja seisoi sitten itse liikkumattomana, viitta rintaa vasten ja katseli areenan yli sinne päin, mistä härkä ilmaantuisi.

Näytöksen päätyttyä lähdimme pois kentältä tungoksen puristukseen.

 

– Nämä härkätaistelut ovat vallan mahdoton rasitus ihmisvoimille, Brett julisti.  – Olen vetelä kuin rätti.

– No, saathan kohta ryypyn, Mike lepytti.

Ernest Hemingway kirjoitti suurimman osan tuotannostaan Key Westissä 1930-luvulla, tosin Finca Vigian talossa Kuubassa 50-luvun alussa syntyi Nobel-palkintoteos, Old Man and the Sea, Vanha mies ja meri. Se tuotti miljoonia. Hemingwayllä oli varaa ostaa talo, remontoida se ja rakentaa torni talon kupeeseen. Sieltä hän kiikaroi maisemia ja tonttinsa toiseen päähän rakennettua uima-allasta. Monet näyttelijäkuuluisuudet kävivät kylässä ja Awa Gardnerilla oli tapana uida alasti.

Hotellihuoneessa Havannassa 1939 Ernest kirjoitti kirjan To whom the bell tolls eli Kenelle kellot soivat. Siinä mies muistelee Espanjan sisällissotaa, josta hän kirjoitti lehtiin sotakirjeenvaihtajana 1937 – 1939. Kirjassa päähenkilö joutuu soluttautumaan vastapuolelle ja toteuttamaan tärkeän sillan tuhoamisen. Hemingway joutui itse FBI:n suurennuslasin alle sosialististen mielipiteittensä ja Espanjan sodassa rakennettujen yhteyksien vuoksi. Samoin matkustaessaan Kiinaan vaimonsa Marthan mukana, Hemingwaytä epäiltiin kansainvälisistä kommunisti- ja mafiayhteyksistään.

”Paperilla silta räjäytetään samalla hetkellä kuin hyökkäys alkaa niin ettei tietä pitkin päästä kulkemaan. Se on hyvin yksinkertaista.”


”Kun antaisivatkin meidän tehdä jotain paperilla”, El Sordo sanoi. ”Kun saisimmekin suunnitella ja toteuttaa jotain paperilla.”


”Paperi ei vuoda verta”, Robert Jordan lainasi sananlaskua.


”Mutta on hyvin hyödyllistä”, Pilar sanoi. ”Es muy utíl”. ”Tekisi mieli käyttää hänen saamaansa käskyä sillä tavoin.”


”Niin minunkin”, Robert Jordan sanoin. ”Mutta sillä lailla ei voiteta sotaa.”

 

Ernest Hemingway oli komea, älykäs, kielellisesti kiehtova ja urheilullinen. Ei siis ihme, että naiset pitivät hänestä. Koulussa hän menestyi yleisurheilijana, teini-iässä nyrkkeilijänä ja myöhemmin jalkapalloilijana ja alppihiihtäjänä. Nyrkkeilyottelussa hän menetti näön toisesta silmästään jo varhain.

Ernestin isä oli lääkäri, joka myös lopetti päivänsä oman käden kautta. Äitinsä panostuksesta johtuen Ernest oli myös kohtalainen muusikko. Alkoholi syövytti miestä vähin erin vuosikymmenien aikana, tuli diabetes ja erilaisia vahinkoja, kerran Pariisissa suihku osui otsaan kylpyammeessa. Arpi näkyy kuvissa.

 

Key Westissä kirjailija eli muutaman vuoden niin tavanomaista perhe-elämää kuin se ylipäätään alkoholisoituvalle naistenmiehelle oli mahdollista. Hän toimi jopa nyrkkeilytuomarina areenalla, jonka paikalla on nykyisin ravintola Blue Heaven. Sinne me osuimme iltapalalle. Ernest Hemingway sai kolme poikaa, Jackin ensimmäisessä liitossaan Hadleyn kanssa 1920-luvun alussa ja Paulinen kanssa Patrickin 1928 ja Gregoryn 1931.

Patrick Hemingway elää ja hallinnoi isänsä kirjallisen tuotannon oikeuksia. Hän opiskeli Harvardissa ja perusti safaribisneksen Afrikkaan. Sittemmin hän on toiminut Yhdysvalloissa ja Wild Life –kuvioissa, kirjoittanut kirjoja ja editoinut joitakin isänsä Afrikkaa käsitteleviä käsikirjoituksia. Parickin tytär Mina asuu Floridassa, Meksikon lahdella Napolissa (lähellä meitä), ja pitää kirjakauppaa.

Kirjassa Farewell to the Arms, Jäähyväiset aseille, Ernest Hemingway kuvaa omia kokemuksiaan yhdeksäntoistavuotiaana ensimmäisessä maailmansodassa. Hän halusi sotaan, mutta armeijaan häntä ei puolisokeana hyväksytty, joten hän kirjoittautui ambulanssinkuljettajaksi Italiaan. Meille Reijon kanssa kirja on tärkeä siksi, että pakomatka soutuveneellä raskaana olevan rakastetun kanssa Sveitsiin, tapahtuu Stresan Hotelli Borroméen rannasta, meidän terassilta näkyvän ulapan yli. Ernest rakastui haavoituttuaan sairaalassa Milanossa ensimmäisen kerran elämässään, Agnesiin, sairaanhoitajaan. Tämä kirjoitti Ernestille kirjeessä, että heidän rakkaustarinansa on mahdoton.

Agnes oli Ernestiä seitsemän vuotta vanhempi. Ernest kirjoitti tarinan kirjaksi vasta kun oli jo Paulinen kanssa naimisissa. Heidän ensimmäisen lapsensa synnytys on pitkä ja vaikea. Kirjassa sekä vauva että nuori vaimo kuolevat. Tekstissä Hemingway purkaa pelkojaan sekoittamalla muistoihinsa pettymyksen Agneksen suhteen.

Hemingwayn vaimot olivat kaikki kirjallisesti lahjakkaita ja kaksi ensimmäistä miestään vanhempia, Hadley peräti kahdeksan vuotta. Uskotaan, että Ernest näki Hadleyssä Agneksen.

Hadley oli musikaalinen. Väitetään, että hänestä olisi voinut tulla konserttipianisti. Ylisuojeleva äiti oli Hadleyn paras tuki ja pahin hidaste. Hemingway hurmasi Hadleyn, kun tämän äiti eli viime hetkiään. Perintörahoilla pariskunta pääsi Pariisiin. Se oli 1920-luvulla se kaupunki, jossa kaikkien merkkihenkilöiden ja sellaisiksi pyrkivien oli pakko asua. Hemingwayt tutustuivat Pariisissa kymmeniin eri alojen taiteilijoihin ja lukuisiin kirjailijoihin. F. Scott Fitzgerald ja hänen kirjansa The Great Gatsby, Kultahattu, innosti

Hemingwayn yrittämään romaania. Niistä ensimmäinen And a Sun Rises, Ja aurinko

nousee, oli käsikirjoituksena valmis vuonna 1925, kun Ernest tutustui vaimonsa ystävään Paulineen. Nainen oli journalisti ja Voguessa Pariisissa töissä. Pauline vietti aikaa ystävänsä Hadleyn luona ja innostui editoimaan Ernestin kirjaa ja auttamaan julkaisijan löytämisessä.

Kun Pauline lasketteli Ernestin kanssa Alpeilla, Hadley jäi Jack-pojan kanssa lastenmäkeen. Mäkiravintoloiden glögihöyryissä pari löysi toisensa. Avioerossa Hadley sai kipurahoina kirjan tuoton ja oikeudet.

Hemingwayn perheellä oli kesäkoti Wyomingissä, mutta myös Paulinen työkuviot veivät

pariskunnan usein Atlantin yli Eurooppaan ja Pariisiin. Jossain vaiheessa suurkaupungit alkoivat rasittaa. Poikien synnyttyä Pauline halusi asettua Yhdysvaltoihin. Hän sai lahjaksi Key Westin talon vanhemmiltaan. Sen he remontoivat yhdessä Ernestin kanssa mieleisekseen. Kylpyhuoneet kaakeloitiin ranskalaisen Art Noveau –tyylisiksi,lattialaudat rakennettiin Brittiläisen Hondurasin mahongista, piharakennuksen yläkerta korjattiin Ernestin studioksi, puutarhaan rakennettiin nyrkkeilyareena. Kun miestä ei enää juuri kotosalla näkynyt, Pauline purki nyrkkeilyareenan ja kaivautti tilalle uima-altaan. Ernest raivostui. Hän sattui tulemaan kotiin, kun Paulinella oli talo täynnä ystäviä ja tuttavia ja Voguen asiakaskontakteja. Riita kärjistyi kysymykseen, kenen rahoilla talo oli remontoitu. Paulinella oli asiasta oma käsityksensä. Ernest kaivoi seteleitä ja kolikkoja taskustaan ja heitti niitä päin vaimonsa naamaa, mikä sitten jäikin miehen viime tempuksi siinä avioliitossa. Kuin sinetiksi Ernest painoi kolikon sillä hetkellä vielä pehmeään betoniin ja häipyi vaimonsa juhlista.

Ernestin kolmas vaimo Martha oli kymmenisen vuotta Ernestiä nuorempi ja hänestä tuli vuosien saatossa Yhdysvaltain ehkä merkittävin sotakirjeenvaihtaja. Vielä kun Ernest asui Key Westissä, hän kävi ampumassa villieläimiä Afrikassa ja katsomassa Espanjassa härkätaisteluita, koska kirjoitti novelleja ja raportteja Espanjan sisällissodasta. Martha tuli jossain vaiheessa varta vasten tutustumaan jo tunnettuutta saavuttaneeseen kirjailijaan Key Westiin. Väitetään, että rakkaus muuttui varsin pian kilpailuksi. He kaksi olivat sotakirjeenvaihtajia kilpailevissa lehtitaloissa ja lisäksi Martha halusi ja myös ryhtyi kirjailijaksi.

Ernest Hemingway ei ollut keräilijä. Hän jätti kaikki tavaransa Paulinen Key Westin taloon. Kuuban talosta Ernest myös lähti ottamatta mitään mukaan. Yksi Kuubaan jääneistä esineistä on nuorelta Pablo Picassolta pikkurahalla hankittu häränpää.

Pojanpoika John Patrick Hemingway kertoo vierailleensa ensi kertaa Kuubassa vasta vuonna 2014. Isoisän Pilar-vene teki häneen vaikutuksen. Vaikka amerikkalaiset eivät ole juuri voineet matkustaa Kuubassa, voisi olettaa, että Hemingwayn pojanpoika olisi päässyt aiemmin tutustumaan kirjailijan taloon. Ernest Hemingway testamenttasi talonsa Kuuban kansalle.

Key Westissä Hemingwayn perheellä oli kymmeniä kissoja. Martha ei pitänyt kissoista eikä lapsista.

Mary oli Marthan ystävä ja tutustui Ernestiin toisen maailmansodan kirjeenvaihtajana Lontoossa. Hän tuli hyvin toimeen Ernestin poikien kanssa. Mary piti kissoista, joita Hemingwayn pariskunnalla Kuubassa oli lopulta kuutisenkymmentä.

Gregoryn ja Patrickin lemmikiksi Key Westissä hankitulla Snow White-kissalla oli etutassussa kuusi varvasta. Sen jälkeläisiä tepastelee talossa edelleen, tällä hetkellä 54 kissaa. Puolella kissoista on kuusi varvasta.

Ernest Hemingwayn omat jälkeläiset ovat seuranneet isäänsä seikkailijoina ja

taiteilijoina, mutta on monella ollut henkisiä ongelmia. Vanhin poika Jack, joka vietti lapsuutensa Pariisissa ja Itävallan Alpeilla ja ryhtyi ammattisotilaaksi. Toisessa maailmansodassa hän toimi Ranskan vastarinta-aktivistina ja oli vähällä joutua saksalaisten käsiin. Jackin tyttäristä tuli elokuvanäyttelijöitä, Mariel näyttelee edelleen, mutta Margaux, josta tuli myös yksi maailman parhaiten palkatuista valokuvamalleista, teki itsemurhan 90-luvulla ja Jackin vanhimmasta tyttärestä Joanista tuli palkittu kirjailija. Hänen todettiin sairastavan kaksisuuntaista mielenhäiriötä jo nuorena. Jack oli alkoholisti ja nuorin tyttäristä Mariel uskoo isänsä käyttäneen vanhempia siskojaan hyväkseen. Marielin tyttäristä toinen on näyttelijä ja malli ja toinen kuvataiteilija ja malli.

Ernestin nuorin poika Gregory on ollut viitisen kertaa naimisissa, opiskeli lääkäriksi, mutta taisteli seksuaalisuutensa kanssa, vaihtoi sukupuolta ja kuoli Gloriana. Kahdeksasta lapsesta puolet ovat julkaisseet kirjoja. Lorian-nimisen tyttären tytär Christen on myös julkaissut.

Retkemme Key Westiin siis onnistui, vaikka tuulet ja myrskyt estivät lennon ja jouduimme ajamaan vuorokaudessa mennen tullen, 800 mailia eli 1200 kilometriä.