Kulkuri ja Joutsen

 

Koska Rion karnevaali on kaukana ja Italiassa laskiaisriehoja on joka kaupungissa, valitsimme niistä toiseksi kuuluisimman, Viareggion. Sinne me ajoimme Stresasta elämänmenoa töllistelemään laskiaissunnuntaina ja palasimme kotiin tuhkakeskiviikkona väsyneinä mutta vallan tyytyväisinä.

Viareggiosta tuli lomaparatiisi 1800-luvulla, jolloin äveriäät firenzeläiset, luccalaiset ja pisalaiset rakensivat huvilansa Passegiata al mare –rantakadun varrelle. Kaupunki eli huippuaan 1920-luvulla, kun Puccinit ja Toscaninit nautiskelivat elämästä Gran Caffé Margheritan kahvikonserteissa. Rantakadulla on kahvilarakennuksen lisäksi muutama komea Liberty-rakennus. Sittemmin moni muu Italian paikkakunta on ohittanut suosiossa Viareggion. Mutta jos etsii paikallista aitoutta, Viareggio on sitä.

Keskiajalla Luccan kaupunkivaltio rakensi Viareggion sataman. Jo kaksituhatta vuotta aiemmin etruskit asustivat rannikkoa, Tirrenia-nimet juontavat juurensa niistä ajoista. Me asustimme Hotelli Tirreniassa, aivan merenrannan tuntumassa, kivenheiton päässä karnevaalitapahtuman keskipisteestä.

On pakko palata historiaan. Carnevale kääntyy kirjaimellisesti valitse lihaa, eli lihaa saa syödä ja paljon. Juhlia kutsutaan ranskankielellä Mardi Gras ja se kääntyy rasvatiistaiksi. Täyttä varmuutta ei ole, mistä suomenkielinen sana laskiainen on saanut alkunsa. Yksi selitys on latinankielen pohjalta lasciare  eli jätetään pois mitä jätetään. Katolisessa kulttuurissa lihaa ja rasvaisia ruokia ei syödä laskiaisen jälkeen ennen kuin pääsiäissunnuntaina.

Laskiainen on alun perin ollut pakanajuhla. Kun kuu ja tähdet ovat tietyssä järjestyksessä, kevät on tulossa ja Keski-Euroopassa maanviljelys voidaan aloittaa. Suomessa kehruuhommat piti olla valmiina laskiaiseen mennessä. Saunaan mentiin iltapäivästä ja lauteilla piti istua ääneti, niin että kesällä käärmeet, ampiaiset ja hyttyset eivät olisi pistäneet.

Muinaiset keskieurooppalaiset juhlivat laskiaisen aikaan uutta vuotta.  Laskiaiseen on aina liittynyt runsas ja rasvainen ruoka. Antiikin roomalaiset juhlivat Bacchusta, viininjumalaa, ja ruokaa ja viiniä tarjottiin ylen määrin. Myöhemmin kristinusko antoi laskiaiselle oman merkityksensä ja kun katoliset pitivät paaston, Luther vapautti omat seuraajansa siitä.

Äitini on 88 ja muistaa lapsuutensa laskiaisriehan Noormarkun Harjakankaalla. Puukelkka vedettiin joukolla harjulle, kiivettiin kyytiin ja huudettiin: ”Liu lau laskiaista!”. Trullit liikkuivat, lehmät saattoivat menettää häntänsä ja hevosten häntäjouhia lisättiin liehumaan lakin alta, jos ei ollut pitkiä hiuksia omasta takaa. Reki kaatui monta kertaa hankeen. Joskus jalat joutuivat niin syvälle, että rakeinen lumi löysi villasukan varren ja liivinnauhojen välistä palajasta ihoa. Se kirveli niin, että muisto on säilynyt.

 

Laskiaispullaa syötiin Suomessa kaupungeissa paremmissa perheissä. Se perinne tuli 1800-luvulla Ruotsista, mutta hernesoppaa on keitetty vuosisatoja. Äitini muistaa kyllä kuulleensa paastosta, mutta köyhät söivät aina mitä irti saivat.

 

Italialainen karnevaali on perhejuhla. Paraatia seurataan satuolennoiksi tällättyinä. Mukana on lapsia vaunuissa, rattaissa, äitien syleissä ja isien hartioilla. Mummot ja vaarit köpöttelevät mukana. Vaikka viiniä on tarjolla joka kadunkulmassa, kännisiä ei näy.

Viareggion laskiaisrieha aloitettiin 1873, kun kaupunki kutsui väen naamiaisiin. Vuonna

1930 syntyi Burlamacco, kaupungin ja karnevaalin mustaviittainen pelle, jonka patsas löytyy rantakadulta ja kuvia joka nurkasta. Viareggion karnevaalin erityisyys on neljäkerroksisen talon kokoiset, paperimassasta pyörillä liukuville alustoille tehdyt rakennelmat, joita traktorit vetävät. Kukin liikkuvasta lavetista on teatterikulissi, jonka levyt ja hahmot siirtyvät vinssein ja moottorein. Esiintyjistä moni on ikäisiämme, jo työnteosta irrottautuneita. Ehkä vasta sitten on aikaa panostaa maskeihin ja koreografiaan.

Paraatikuvia rakennetaan vuoden päivät. Tiimeissä on taiteilijoita,  käsityöläisiä ja insinöörejä. Perinne kehittyi kauan sitten, kun kansa pääsi rakennelmilla kuvaamaan ja arvioimaan poliittisia ja sosiaalisia ilmiöitä. Nykyisin kaupungin hallinto valitsee arvioijat, parhaat palkitaan ja media on paikalla, myös Italian pää TV kanava RAI.. Tiistai huipentuu ilotulitukseen.

Yksi tämän vuoden teemoista oli

naisen asema. Frida Kahlo on Meksikosta, mutta paraatissa mukana olleen mielestä loistoesikuva naisille tänä päivänä. Toinen naisfiguuri nousi kreikkalaisesta mytologiasta, Medea, vähämerkityksellisen suvun tytär, josta nousee valtahahmo, vaikka on nainen. Naiseutta kuvattiin myös kauneuden taakse piiloutuvana pahuutena. Merenneito-hahmo liikkui parilla lavetilla, molemmilla saasteisiin tuhoutumassa. Valas tukehtuu merissä lilluvaan muoviin. Naiset lihovat näyttöjä töllöttäessään eivätkä huomaa maailmanmenoa ympärillään. Itsekkyys on nyky-yhteiskunnan ilmiö, otetaan selfie-kuvia ja pyritään turhuuden kuuluisuuksiksi. Donald Trump oli mukana kolmella paraatinäyttämöllä, yhdessä keisarina, toisessa itsetyytyväisyyden symbolina, kolmannessa vangittuna apinahäkkiin. Usealla paraatinäyttämöllä arvosteltiin italialaispoliitikkoja.

 

Kun satuin samanaikaisesti lukemaan Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki –kirjaa, sen kauhukuvat maailman tuhosta ja karnevaalihumu nitoutuivat elämyksinä toisiinsa. Karnevaaleja tarvitaan, hälyn keskellä ehkä joku herää ajattelemaan.