Kulkuri ja Joutsen

Stresasta pääsee kolmessa tunnissa junalla Geneveen. Ja vasta nyt, parikymmentä vuotta Stresassa asuneina, innostuimme ostamaan junalipun. Stresaan luvattiin sateista palmusunnuntaita ja Alppien pohjoispuolella paistoi aurinko. Ilmoitimme paikallisille ystäville perjantai-iltana, että olemme lauantaina tulossa. Olimme onnekkaita, että pari heistä pystyi järjestämään sunnuntaiksi vapaata ja näyttämään meille kaupunkia. Lauantaina tapasimme suomalaisia myös pääsiäismessussa, josta päällimmäiseksi elämykseksi jäi Tiina Hyvärisen ja Taina Onnelan duetot Geneven vanhan kaupungin saksalaisessa kirkossa.

Säätyyppi Alppien pohjoispuolella on erilainen kuin Italiassa. Stresassa näin keväisin on joko tyyntä tai myrskyä ja Genevessä tuulee. Siellä ilma on kuivaa, kun taas me Stresassa olemme tottuneet mullan tuoksuun. Kevät on Genevessä pari, kolme viikkoa Stresaa jäljessä. Genevessä magnoliat kukkivat ja Stresassa ne ovat jo varisseet, Genevessä plataanit ja lehmukset ovat vielä paljaat kun taas  Stresassa puut pursuavat vihreää. Genevessä palmuja ei näy, mutta järven itäpäässä Montreauxissa ne viihtyvät. Sinne on meiltä tuntia lyhyempi matka, joten otamme ohjelmaan, kun maltamme taas raottaa rahapussia.

Olemme kumpikin olleet Genevessä muutaman kerran työmatkalla. Niissä ei juuri muuta näe kuin konferenssikeskuksen. Viimeksi asuin Les Páquis -kaupunginosassa, siellä kun hotellihuone maksoi saman verran kuin muissa Euroopan kaupungeissa ja olin budjettivastuussa. Sain Genevestä huonon kuvan. En uskaltanut illalla ulos, koska hotellin ovenpielessä seisoi prostituoitu. Nyt opimme, että Les Paquis on yö ja kun taas muu osa Geneveä on päivä. Tällä kertaa asuimme Rhein-joen oikealla puolella, Tiffany Hotellissa. Se on kohtuuhintainen, mutta löi sellaisen loven pankkitilille, että pysymme hetken paikallamme Stresassa. Maailmanmatkoillamme olemme tottuneet puoleen tai kolmannekseen Geneven hintatasosta. Ystävämme totesi, että sveitsiläisille matka minne tahansa on säästämistä.  

Matka Geneveen oli silti hintansa väärti. Näimme täysin erilaisen maailman kuin mihin linnunlentomatkan päässä olemme tottuneet.

Ensimmäiseksi hämmästyimme rauhallisuutta. Lauantaina kadut ovat puolityhjät ja sunnuntaina niillä ei liiku juuri ketään. Työssä käyvät lähtevät viikonlopuksi Genevestä kylpylään, Alpeille, Pariisiin, maaseudun rauhaan tai vain ostoksille Ranskan puolelle. Kaupungissa on runsaat 200.000 asukasta, mutta kukaan ei tiedä tarkkaan, koska monella multimiljonäärillä on Genevessä kakkos- tai kolmosasunto ja kaupungissa on myös paperittomia. Varallisuuseroja löytyy. Rantaan kiinnittyneessä Geneve-laivassa tarjotaan ilmaiseksi ruokaa niille, joilla ei ole siihen varaa. Des Bergues -hotellin omistaja on yksi maailman kymmenestä rikkaasta. Sen aula ja baari ovat täynnä huntuihin ja kalliimpiin merkkituotteisiin pukeutuneita naisia, jotka löytävät hauskuutta keskenään ja kännyköistään muualta maailmasta. 

Prostituutio Genevessä on laillista. Sitä työkseen tekevät naiset rekisteröityvät poliisille ja valtio huolehtii terveydenhoidosta. Joitakin vuosia sitten prostituutiota harjoittavien alaikäraja nostettiin 18 vuoteen. Osa ammattiin ilmoittautuvista tytöistä kertovat poliisille aikovansa hankkia säästöjä vuoden päivät. Useimmat jäävät kuitenkin työn orjiksi. Joistakin harvoista tulee luksuksella ylläpidettyjä seuraneitejä. Paikallinen ystävämme toteaa, että asioilla on monta puolta. Jos rikas sponsori ylläpitää naista, kaikki asianosaiset saattavat olla tyytyväisiä, moni vammainen ei voi toteuttaa sukupuolisuuttaan muutoin, ja kun ammatin harjoittaminen on laillista, oheisrikollisuus vähenee.  

Ammattien ja kansalaisuuksien kirjo Genevessä on laaja. Puolet työssä käyvistä ovat ulkomaalaisia. Korkeakoulututkinnon suorittaneita tarvitaan CERNissä, Punaisen Ristin, Yhdistyneitten kansakuntien ja monen muun kansainvälisen keskusjärjestön tehtävissä, suomalaisten sairaanhoitajien ammattitaitoa on aina arvostettu Sveitsissä, finanssiosaajista puhumattakaan. Moni tulee korkean palkan houkuttamina. Korkeakoulututkinnon suorittaneet saavat yleisesti 8000-10000 frangia kuussa. Siitä ei juuri säästöön jää, koska 80:n neliön kerrostaloasunnosta, jonka ikkunoista näkyy järvi, saa helposti maksaa 3500 frangia kuussa. Ruoka maksaa. Ostin leipäkaupasta puolen litran vesipullon, voisarven ja annospiirakan. Ne paketoitiin paperikassiin 17 frangilla. Kouluruokailun kustannus lasta kohti on 10-12 euroa päivässä, jos se on ylipäätään järjestetty, kuten Genevessä tavallisesti. Äitien ei kaupungissa odoteta hakevan lapsiaan syömään kuten pikkupaikkakunnilla. Äitiysloma on Genevessä vain 16 viikkoa, mutta terveydenhuolto on korkeatasoista. Vakuutukset ovat kunnossa, jos työnantaja on yksi suurista. Henkilökohtaista ohjausta elämänhallintaan järjestetään, jos työpaikka joutuu lomauttamaan. Pitkissä työsuhteissa kerrytetyllä eläkkeillä pärjäilee kohtuullisesti.  

Ilman Genevessä asuvia ystäviämme emme olisi sunnuntaista saaneet irti kuin pari näkyvintä maamerkkiä. Niistä näyttävin on Jet d’Eau, järvestä 140 metrin korkeuteen nouseva suihku. Idea syntyi aikoinaan vesivoimalaitoksen paineentasautuksesta.  

En ole tajunnut kartasta Geneven järven laajuutta. Tullessamme Montreauxin kohdalla näkyy kaista ulappaa. Jotkut matkustavat Lausannesta veneellä töihin, koska valtatiet järven molemmilla puolilla ovat aamuisin tukossa.

Promenade des Bastions puistikon puut vihersivät lupausta kesästä, tulevista puistokonserteista ja piknikeistä. Ortodoksikirkon kultaiset kupolit olivat juuri kiillotetut tai ainakin siltä näytti. Sisälle kurkistimme. Värien tasapaino hurmasi.

Jardin Anglais –puiston puut pysäyttävät, mutta sen erityisyys on kukkakello. Narsissit ja orvokit rakentavat pääsiäisen aikaan kellotaulun ja kukat vaihdetaan kevään ja kesän edetessä useaan kertaan. Parc des Eaux Vives olisi voinut tarjota meille ikiaikaisten puiden alla tuntien patikkaretken. Se rajoittuu Euroopan toiseksi varakkaimpaan kaupunginosaan, Pariisissa on ystävämme mukaan tämänhetkinen ykkönen. Rannasta pääsee keltaisella bussiveneellä yli Jetée des Páquisiin, jonne ystävämme vei meidät  lounaalle, Bain des Páquis – uimalaan. Siellä moni viime vuosisadan puolivälissä kävi peseytymässä, koska asunnoissa ei kaikissa vielä silloin ollut suihkuja. Ystävämme mukaan telttakatoksessa illallisella on tunnelmaa, kun rautavalu-uunissa palaa tuli ja jokainen ruokailijaryhmä saa oman raclette-pannunsa pöytään. Me nautimme lounaamme puolityhjässä teltassa, koska osa geneveläisistä otti aurinkoa tuulessa. Sveitsiläisittäin lounas oi uskomattoman edullinen, 14 frangia vasikanleikkeestä kermaisessa sienikastikkeessa, ohessa perunoita ja salaattia, kaikki vielä herkullista. Viinipullosta saimme maksaa neljä kymppiä, millä rahalla Italiassa valitsisimme jo vuosikertaa.

Geneven vanhakaupunki mäennyppylällä on pikkuruinen eikä italialaisesta näkövinkkelistä kovin vanha, mutta kujilla kävely saa aikaan ylevyyden tunnetta. Moni Euroopan historiaan vaikuttanut johtaja ja ajattelija on liikkunut niillä kivillä Julio Cesaresta lähtien. Calvin kumppaneineen on julistanut Saint Pierre –tuomiokirkossa jumalanpalveluskäytäntöjen muutosta jo 1500-luvulla ja filosofi Rousseau on asunut kirkon kyljessä ja opettanut siellä 1700-luvulla.

Viisisataa vuotta eläneitten reformaattorien kuvat kohoavat marmorista vanhankaupungin muurista nyppylän kyljessä ja pojat leikkivät piilosta mahtimiesten patsaitten takana. Menneisyys kohtaa tulevaisuuden, mikä se sitten onkaan tälle Euroopan erityismaalle, jossa rahalla voi ostaa ylellisyyksien lisäksi valtaa.

Parikymppinen nuorimies tänään Stresassa totesi haaveilevansa rikkauksista. Tiedän, että moni muu elämässä on merkityksellisempää kuin raha, mutta lohdullisempaa on itkeä Lamborghinissä kuin Fiatissa, hän sanoi.