Kulkuri ja Joutsen

 

Stresasta on vajaa puolentoista tunnin ajomatka Torinoon. Olemme käväisseet siellä monesti kahdenkymmenen vuoden aikana. Joka kerta olemme saaneet miljoonakaupungista jotain uutta irti. Maailmankuulun egyptiläisen museon nykyisin ohitamme, koska olemme ravanneet sen kolmesti tai neljästi läpi. Pyramideja ja sfinksejä. Kuninkaitten hautoja. Museon erityisyys on dynastian aikakauden arkkitehdin hauta, jonka pienesineet vihjaavat keskiluokkaisesta elämästä kolmetuhatta vuotta sitten. Rouva käytti meille tutunnäköisiä esineitä, kampoja, peilejä ja meikkejä. Peruukkiin hän siirtyi, kun kyllästyi nukkumaan hiuslaitteineen alasinta muistuttavan niskatuen päällä ja ajoi päänsä kaljuksi.   

Tällä kertaa innostuimme ajelemaan Torinoon, kun Reijo havaitsi lehdessä Accordi Disaccordi –konserttiuutiseen. Olemme törmänneet bändiin Stresassa.

He soittavat mustalaisjazzia Django Reinhardtin tapaan. Sitä paitsi kiva porukka, muistivat meidät, kun näkivät meidät jazz-ravintolan eturivin pöydässä.

Torino oli 1500-luvulta Savoyn kuningaskunnan pääkaupunki. Chamberyssä syntynyt Emmanuel Philibert, Savoyn prinssi Rautapää siirsi pääkaupungin Torinoon 1500-luvulla voitettuaan pari sotaa espanjalaisia ja ranskalaisia vastaan. Jeesuksen käärinliinojen siirto Torinoon Chamberystä oli symbolinen ele. Niitä säilytetään lyijylaatikossa kuninkaanlinnan kyljessä olevassa kappelissa. Videoista voi katsella kankaaseen piirtynyttä miehen kuvaa ja uskoa että liinat on kerätty kaksituhatta vuotta sitten pääsiäissunnuntaina löytyneestä tyhjästä haudasta.

1700-luvulla Savoyn kuningaskuntaan liitettiin myös Sardinia. Aikakauden hulppein rakennus ja sen puutarhanäkymä on Stupinigi, kuninkaallinen metsästysmaja, joka on kooltaan palatsi, edusta on rakennettu vinoristin muotoon ja rakennuksen takana on satojen hehtaarien metsikkö. Savoy-suku ja kuninkaalliset ystävänsä Ranskasta ja muualta Euroopasta käyttivät sitä vain metsästys- ja muihin juhliin,

mukavaan oleskeluun kaupungin pölyn ja melun ulkopuolella. Freskot seinissä ja katoissa pyörryttävät barokin runsaudella. Muutamissa olohuoneissa seinät on tapetoitu silkillä, pari huonetta Kiinasta tuoduilla silkkiin painetuilla kuvilla. Huonekalut ovat aikakautensa merkittävimpiä käsityönäytteitä. Napoleonin sisko Paulina joutui asumaan Torinossa kymmenisen vuotta 1800-luvun alussa, kun Piemonte oli osa Ranskaa. Hän ei pitänyt kaupungista, mutta viihtyi metsästysmajassa, jonne hänelle rakennettiin huoneisto. Sen kylpy ja pukeutumishuone kelpaisivat monelle edelleen, tosin marmoriammeen lisäksi olisi kiva saada myös suihku. Metsikkö ja kuninkaanlinna Torinon keskustassa on yhdistetty toisiinsa parikymmentä kilometriä pitkällä puistotiellä, jonka keskuspisteessä tanssisalin ikkunallisista ovista puiden reunustama tie näkyy.  Valitettavasti kaupungin puoleisessa päässä puistotie on jossain vaiheessa katkaistu parilla liikenneympyrällä.

Camillo Cavour, joka Garibaldin kanssa yhdisti Italian 1861, syntyi Torinossa. Hänen patsaalleen osuimme vahingossa, kun etsimme drinkkipaikkaa ennen konserttia. Torinosta tuli pariksi vuodeksi yhdistyneen Italian pääkaupunki ja Cavourista pääministeri, joka rauhoitteli yhtä ja toista riidanpoikasta, ennen ja jälkeen yhdistymisen. Hän joutui siirtämään pääkaupungin ensin Firenzeen ennen kuin sai kirkkovaltion luopumaan osuuksistaan itäisessä ja eteläisessä Italiassa ja vasta sitten pääkaupunki siirtyi Roomaan.

Torinon suurin vetonaula taitaa olla Mole, alunperin synagogaksi 1863 suunniteltu rakennus, nykyisin elokuvamuseo. Kupoliin ja 113 metriin nousevaan torniin pääsee lasiseinäisellä hissillä, jossa voi henkäistä parit vaut samalla kuin saa katsella kupolin sisäpinnalle elokuvahistoriaa toistavia televisioruutuja. Ylhäältä tasanteelta näkee Torinon laajuuden Po-joen laakson itäreunalla.

Huikea on näkymä myös Superga-kukkulalta. Savoy-suku rakensi sinne 1700-luvulla temppelin, taas yhden kahakan ranskalaisista voitettuaan. Sen kupolin kattoterassilta näkymän väitetään olevan huikea. Me emme päässeet näkemään sitä, koska kupolia restauroidaan parhaillaan. Meille Supergassa vaikuttavin oli vuonna 1949 toukokuussa temppelin muuriin osuneen lentokoneen ja siinä kuolleiden jalkapalloilijoiden muistomerkki. Ykkösluokan Torino-tiimi oli tulossa matsista Lissabonista takaisin kotikaupunkiinsa.

Torinon kadut ja piazzt toistavat suuruutta. Grandöösiä kerrakseen. Savoy-suku oli 1700-luvulla yksi Euroopan mahtavimmista ja se näkyy. Kun Vittorio Emmanuel II 1800-luvun alkupuolella sai ehdotuksen Cavourilta ryhtyä hallitsemaan koko Italiaa, hän kohensi  kuninkaanlinnan aukiota ja Via Romaa, koska vieraat tulivat sen päästä rautatieasemalta, eivätkä enää Via Po:ta, Piazza Vittorio Veneton jokisatamasta. 

Via Roma on katettu ostoskatu, josta löytyy ostettavaa vaikka pääsiäissunnuntaina. Lux Galleriassa saa aistia entisajan tunnelmaa, lyijylasi-ikkunoita,

Liberty-ovia ja -ikkunoita, tummaa marmoria ja kultakirjaimia. Istahdimme Spritzeille eikä hinta ollut sen enempää kuin Stresassa, kahdesta lasista vain 11 euroa, oheisnaposteltavineen. Galleria Subalpinassa voi kuvitella silkkien havinan, kun venetsialaiset kauppiaat esittelivät niitä rouville 1700-luvun lopulla. Toisessa kerroksessa ompelijat ja räätälit odottivat mitattavia ja malleja katselevia.  

Parasta Torinossa on tunnelma. Turisteja on vähän, kaikkialla kuulee puhuttavan italiaa. Yliopistokaupungin ilmapiirin voi aistia vaikka Piazza Vittorio Veneton ravintoloissa. 1780 avatussa Fiorio-kahvilassa aatelisneidot istuivat aikoinaan, nyt meitä tavallisia palvellaan kuin ylimystöä. Ristorante Savonan ruoka on alkuperäistä, piemontelaista. Risotto näin keväällä maustettu parsalla, alkupalan anjovikset tarjoillaan yrttiöljyliemessä, juustot ovat kermaisia, vyötärön kauhistuksia, jälkiruoista puhumattakaan.

Kun Savoy-suku katosi, Torino löysi uuden kasvun teollisuuskaupunkina. Se tunnetaan Fiatin ja Alfa Romeon syntymäpaikkana. 1990-luvun lopulta keskustan autotehtaat ovat vähin erin muuttuneet ostoskeskuksiksi ja museoiksi. Yksi merkittävimmistä kaupungin imagoa nostavista tapahtumista oli vuoden 2006 talviolympialaiset. Niissä ei rehvasteltu historialla vaan palatsit oli peitetty innovaatioita ja kulttuuria kuvaavilla plakaateilla. Antiikin aikuisista monumenteista on jäljellä vain keisari Augustuksen lanseeraama ruutukaava ja rakennuttama portti Porta Palatina kuninkaallisen palatsin kupeessa.