Kulkuri ja Joutsen

marraskuun lopulla 2023

Kun Reijo ilmoitti juhlavuotemme matkaksi Niilin risteilyn, en oikein tiennyt mitä ajatella. Olimme joitakin vuosia sitten peruuttaneet Egyptin matkamme terrorismiuhan vuoksi eikä tilanne Gazan sodan vuoksi vaikuttanut helpommalta. Tosin jo presidentti Mubarak nimesi turismin Egyptin vahvimmaksi valuuttatuloa kasvattavaksi alaksi ja nykyinen presidentti Sisi on jatkanut samaa linjaa – turistien turvallisuudesta huolehditaan, farao- ja kreikkalaisroomalaisen aikakauden monumentteja kaivetaan esiin ja alan koulutukseen panostetaan.

Egypti on sivistyksemme kehto – ei siitä mihinkään pääse, tieteen ja taiteen kehityksen tiedetään valtakunnassa alkaneen jo 7000 vuotta sitten. Kuriositeettina Assuanin arkeologisessa museossa näimme vuonna 2018 löytyneen 35-vuotiaan naisen muumion. Hän on elänyt 2200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Tutkimusten mukaan nainen oli sairastanut rintasyöpää. Muumiota tutkineet ovat selvittäneet, että lääkärit olivat hoitaneet häntä leikkaamalla ja he olivat joillakin lääkeaineilla pyrkineet tuhoamaan tunnistamaansa vääränlaista solukkoa.

Sinuhe egyptiläinen

Reijo innostui Niilin matkasta kuunneltuaan Waltarin Sinuhen äänikirjana viime keväänä. Waltari ei koskaan käynyt Egyptissä eikä hän olisi siellä juuri mitään löytänytkään, sillä eurooppalaiset ja amerikkalaiset tutkijat, arkeologit, valloittajat ja arvoesineitten ryöstäjät olivat tuhansien ja satojen vuosien aikana ehtineet viedä hautalöydöt yliopistoihin, yksityiskokoelmiin ja museoihin eri puolille maailmaa. Toisen maailmansodan aikaan faraoitten ja kreikkalais-roomalaisen ajan temppelit olivat silloin vielä pitkälti Niilin lietteen peitossa.

Waltarin kerrotaan kiinnostuneen egyptologiasta 14-vuotiaana, kun Tutankhamonin hauta löydettiin 1922. Aikuiseksi tultuaan hän matkusti eri puolilla ympäri Eurooppaa ja tutki kaikkialla Egyptistä tuotua esineistöä ja niihin liittyviä julkaisuja ja dokumentteja. Muistiinpanoja hän ei juuri tehnyt vaan antoi löytämiensä faktojen muokkautua mielessään tarinaksi. Hän väitti sittemmin Sinuhen ilmestyneen hänelle unessa ja sanelleensa hänelle elämäntarinansa. Teos valmistui elokuussa 1945.

Farao Ekhnaton ja sotapäällikkö Horemheb ovat todellisia henkilöitä, jotka elivät 18. dynastian Egyptissä eli suunnilleen 1400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Palvelija Kaptahin ja päähenkilö lääkäri Sinuhen kirjailija Waltari loi niin paljon toisistaan ja mainituista kahdesta historian hahmosta poikkeaviksi, että moniulotteista ihmiskuvausta on ilo lukea vuosien kuluessa ja kerta toisensa jälkeen. Kirjoittaessaan Egyptin ja naapurivaltioiden välisistä kahinoista Waltari on tuonut kirjaan sodan kauhuja toisesta maailmansodasta.

Kristinuskon historiaa ja nykypäivää

Farao Ekhnatonin julistamassa yksijumalaisessa Atonin opissa kristinuskon ainekset ovat jo nähtävissä. Waltari kuvaa Ekhnatonin idealistina, joka elää omassa kuplassaan ja kuvittelee kansojen pysyvän rauhassa jumalaansa luottaen.

Jouluevankeliumissa kerrotaan kuinka Josef ja Maria joutuivat lähtemään Syyrian maaherran käskyllä kodistaan Nasaretista, nykyisen Israelin pohjoisosista Jerusalemin eteläpuolelle Juudean Betlehemiin. Kun Jeesus oli pienokainen, perhe lähti pakoon Egyptiin Juudean kuninkaan Herodeksen julistamaa pienten poikalasten joukkosurmaa, jonka takana oli suuruutensa ahdinkoon joutunut Rooman keisari Augustus.

Pyhän perheen uskotaan eläneen Egyptissä useita vuosia.

Apostoli Markus kirjoitti evankeliuminsa suunnilleen vuosina 35-45. Hän oli syntynyt Jerusalemissa ja seurasi ja ehkä näki äitinsä kanssa Jeesuksen jo tämän elinaikana. Paavalin mukana Markus teki laajoja saarnamatkoja ja asettautui asumaan Aleksandriaan, jossa hän perusti kristikunnan ensimmäisen seurakunnan. Egyptin koptikristityt, joita on nykyisin 10% kansasta, noin 8 miljoonaa, seuraavat edelleen Markuksen evankeliumia ja heidän kirkolliset tapansa ovat pysyneet lähestulkoon samanlaisina. Sitä vastoin vuonna 300 Rooman valtakunnassa valtionkirkon arvoon päässeen uskonnon harjoittamisessa syntyi itä- ja länsikiistaa jo 500-luvulla, kun germaanit valloittivat Länsi-Rooman. Markus surmattiin Aleksandriassa suunnilleen vuonna 65. Hänet haudattiin Aleksandrian kirkon kryptaan. Kun arabit valtasivat Egyptin, kauppiaat veivät Pyhän Markuksen jäänteet mukanaan hänelle perustetun kirkon holviin Venetsiaan. Vasta 1968 hänen luitaan tai reliikkejään palautettiin Aleksandriaan suurin menoin.

Lahjoitusvaroin toimivassa koptikirkossa Luxorissa oli rauhallista meidän käydessämme siellä. Portilla oli lentokentillä tutuksi tullut turvatarkastus, kuten kaikissa muissakin vierailemissamme kohteissa. Kristityt ovat paremmin toimeentulevaa väkeä kuin Islamiin uskovat keskimäärin. Egyptin 80 miljoonan väestöstä köyhyysrajan alapuolella elelee kolmannes kansasta. Ehkä juuri elämäntapojen ja olosuhteiden ristiriidasta johtuen suomalaisturisteja neuvotaan pysyttelemään poissa kirkoista, mutta sen huomasin vasta myöhemmin ulkoministeriön ohjeistuksesta.  

Oppaanamme toiminut Egyptissä satoja kertoja matkoja vetänyt Veli Kilpinen vei meidät myös kristilliseen poikakotiin, jonka toimii myös lahjoitusvaroin. Parikymmentä poikaa neljävuotiaista lukiolaisiin käyvät koulua Luxorin kaupungissa, ja moni heistä palaa opintonsa suoritettuaan vaikuttajina takaisin paikkakunnille, josta ovat kotoisin. Yksi englantia osaava vanhempi kaveri kertoi opiskelevansa turismia yliopistossa, pienimmät näyttivät ylpeinä hymyillen omaa huonettaan, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Pojat pitivät Porsaita oomme kaikki -laulusta ja lauloivat meille kiitokseksi omat joululaulunsa.     

Luxorin temppeleissä

Sinuhen Theba sai nimekseen Luxor ranskalaisten valtaajien mukana. Historiallisten raunioiden merkitys alkoi kirkastua vasta 1798 Napoleonin joukkojen löytäessä temppelien yläreunoja Niilin lietteestä. Se valaistumisesta ja menneen kulttuurin jo ennen ajanlaskumme alkua alkaneesta alamäestä kuten Waltari kirjassaan kuvaa.

Karnakin temppeli on Luxorin vanhin, sen vanhimmat osat ovat olleet pystyssä ainakin neljä tuhatta vuotta. Amon-pääjumalan kunniaksi pystytetty valtaisa temppeli kuvataan Waltarin kirjassa paikkana, jossa myös Sinuhe aloittaa lääkärinopintonsa. Useat jumalat vaativat uhrilahjoja, niin myös Amon. Amenhotep III:n poika, Ekhnatoniksi jumalansa mukaan nimensä muuttanut farao, oli eri mieltä. Hänen valtakautensa alkua kuvataan näin: Sitten vasta sain kuulla, että vallanperijä oli noussut valtaistuimelle neljäntenä Amenhotepina ja vapauttanut kaikki orjat ja vangit, niin että kaivokset ja kivilouhokset idässä, meren rannalla tyhjenivät ja myös Siinain kaivokset tyhjenivät. Ekhnaton rakensi oman palatsinsa kauemmas, mutta siitä ei kai ole jäljellä kuin jokunen kivikasa.

Ekhnatonin jälkeen valtaan nousi Eje-pappi faraon tyttärelle puolisoksi nostetun Tutankhamon-nimisen pojan taustalle, kunnes sotapäällikkö Horemheb saatuaan Ehknatoinin siskon puolisoksi otti ohjat käsiinsä. Horemheb ei ollut ylhäistä sukua, mutta myös hän rakennutti temppeliin omat pyloninsa. Ramses II pari sukupolvea myöhemmin oli pitkään vaikuttanut farao, jonka kuvia löytyy lähes joka temppelistä. 

Waltarin kirjassa Sinuhe kävelee valaistua oinaskujaa. Se johtaa kuninkaitten tielle, joka yhdistää Karnakin temppelin myöhemmin rakennettuun Luxorin temppeliin. Siellä myös Kreikassa syntynyt Aleksanteri Suuri sain kuvansa esille. Voi vain kuvitella kuin komea kulkuväylä oli silloin, kun sfinksit olivat kultamaalilla ja jalokivin koristeltuja ja soihdut paloivat.

Luxorin häätemppeliin pääsemme sisään varhain aamulla ennen muita turisteja. Se onkin elämys tungosten jälkeen. Ruuhkassa tulee mieleen, oppiiko ihmiskunta jotain suurempaa näistä kiviin kaiverretuista kuvista. Erikieliset turistit parveilevat tappituntumassa oppaitaan kuunnellen. Egyptiin ei kyllä omatoimimatkailijana kannata edes yrittää, sillä orpona joutuisi varmasti moneen kertaan höynäytetyksi. Millään palvelulla tai tuotteella ei ole ovh:ta vaan hinnat muodostuvat vapaassa kilpailussa. Pikkukylän apteekissa nuhalääkkeestä pyydettiin 30-kertaista hintaa verrattuna siihen mitä maksoimme Luxorin markkinatorin sisällä. 

Faraotarinoilla sukupolvien välisistä riidoista ja kansojen harhaanjohtamisesta löytyy vastineita sodista tänä päivänä. Jopa historiaa on yritetty muokata jo tuhansia vuosia sitten hakkaamalla entisten faraoiden kuvia seinistä ja lisäämällä uusia. Oppaamme Velin mukaan egyptiläisissä peruskouluissa faraoista ei kerrota, sillä tarinoita läntisen kulttuurin kehdosta pidetään harhaoppina.

Häätemppeliin farao ja morsian kuljetettiin jumalkuvien mukana elämykseen, jossa oli mukana ylipapeista lähtien melkoinen joukko porukkaa. Jos farao ei onnistunut hääyönään, avustajia löytyi

Esna ja Edfun haukkatemppeli

Meitä oli kuudentoista suomalaisen seurue Velin matkalla. Lensimme Kairosta Luxoriin ja sieltä laivaan. Väylällä ei sitten juuri muuta näkynytkään kuin erilaisia risteilyaluksia. Jokunen soutuvene pyrki silloin tällöin ilahduttamaan laivan kannella aurinkoa palvovia turisteja tarjoamalla puuvillapyyhkeitä tai muuta kannelle pussissa lentävää hyvällä hinnalla.

Diktaattorin hallinto oli ehkä määrännyt laivojen lähtöhetket, sillä kaikki irtaantuivat Luxorin laiturista samalla hetkellä. Leveyttä Niilissä löytyy. Veden pinta on rauhallinen verrattuna aiempiin elämyksiimme jokimaisemista, Amazonilla, Missisipillä tai Pojoella. Rantamaisemat ovat pysyneet vuosisatoja samoina lukuun ottamatta lännestä maita valtaavaa hiekka-autiomaata. Kolmihaaraisia Dum-palmuja auringonlaskun punatessa taivaan on ihailtu Rooman keisareista lähtien. Assuanin pato estää Niilillä vuosituhansia vaivanneet tulvat. Ne myös rikastivat viljelysmaitten humusta. Kun tulvat ovat jääneet pois, Egyptin maanviljelystuotanto heikkenee. Toisen aurinkomaan, Japanin, rannoille lahjoittamien pumppuasemien kantokyky on vaatimaton luonnon aikaansaamiin vedenliikkeisiin verrattuna. Ra eli aurinkojumala on ollut tuhansia vuosia elämän ydin, ehkä vieläkin.

Joella kapteenit ohjasivat laivojaan välillä toisiaan kiilaten, sillä jokainen pyrki pääsemään ensimmäisten joukossa Esnan suluille. Kosken pauhut on tasattu kahdella kahdeksanmetriä nousevalla ja laskevalla vesimassalla, johon mahtuu kaksi risteilyalusta kerrallaan eli yhteensä neljä laivaa tukkii etenemisen muilta puoleksi tunniksi kerrallaan. Assuaniin mennessä nukuimme hyteissämme, mutta takaisin tullessamme katselimme sulkuja enemmän tai vähemmän kiinnostuneina.

Edfun haukkatemppelissä koulutettiin tuhansia haukkoja. Ne nousivat aikoinaan taivaalle viestejä vieden. Egypt Air on ottanut symbolikseen haukan silmän; sillä näkee pitkälle. Egyptissä kehitetystä symboliikasta meille asti on kantanut jopa lipun nostot ja laskut. Viisi porttia ikuisuuteen toistuu kenraalien olkatähdissä, tosin Suomessa korkein lienee neljä. Löylykiulua muistuttava faraon päähine on Ylä- ja Ala-Egyptin hallitsijan tunnus. Totuuden jumalattaren sulat nousevat vanhoissa kuvissa korkealle. Totuutta ja lakia symboloi meillä kuten monessa muussakin maassa nainen. Faraon takana reliefissä seisoo nainen – Hathor. Siitä kai lienee sanonta naisesta menestyvän miehen takana. Vaikka naisen rooli Egyptissä oli synnyttää enemmän poikia kuin tyttöjä ja vaikka miehet myös Sinuhen tarinoissa käyttivät paljolti naista hyväkseen, jo Egyptin faraoiden aikaan oli myös erityisiä naisia.

Hatshepsut-nimisestä faraon puolisosta tuli farao 1400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Hän ei onnistunut saamaan poikalasta. Silloin Niili oli täynnä krokotiileja ja jalkavaimojen synnyttäessä poikalapsia, ne saatettiin heittää virtaan. Sinuhen tarinassa hänet peiteltiin koriin, jonka Kipa löysi Niilin tupsukaislikosta. Mooses pelastui samalla tavalla. Lopulta yksi jalkavaimojen pojista otettiin hoviin, kun farao alkoi olla jo hyvin vanha ja väsynyt. Hatshepsut hallitsi maata poikalapsen puolesta, muttei luopunut vallasta, kun poika kasvoi aikuisuuteen. Hän oli ilmeisesti hyvä hallitsija, sillä lähipiiri hyväksyi hänen naamioitumisensa mieheksi. Kansalle hän esiintyi parrassa ja pysytteli roolissaan kymmeniä vuosia. Hänen muumionsa löytyi 1993. Tutkimuksissa ilmeni hänen olleen kuollessaan reippaasti yli 50-vuotias ja todella lihava, sokeritauti ja luusyöpä ottivat hänestä ylivallan. Hatshepsutin rakentamasta Deir el-Baharin kuolintemppelistä Luxorin länsirannalla tuli aikansa merkittävimpiä rakennuksia. Sen pylväiden päissä voi tunnistaa doorilaisen kuvion, joten kreikkalaiset saattoivat saada idean häneltä.

Kaikki ovat kuulleet Kleopatrasta. Hän oli faaraoajan viimeisin hallitsija Egyptissä ja Aleksanteri Suuren jälkeläisiä kuten kaikki Ptolemaiokset. Julius Caesar oli jo viisikymppinen, kun hän kuuli kuvankauniista faraon tyttärestä ja pyysi saada nähdä hänet. Viisitoistavuotias tyttö tuotiin hänen makuuhuoneeseensa maton sisään käärittynä. Caesar ihastui silmittömästi Kleopatraan ja meni naimisiin hänen kanssaan. Heidän poikansa Caesarius syntyi ensimmäisen tunnetun keisarinleikkauksen tuloksena. Kun Julius Caesar murhattiin Roomassa 44 eKr, Kleopatralla oli jo rinnallaan Marcus Antonius, sotapäällikkö. Heillä oli jopa 3 yhteistä lasta. Marcus Antonius hävisi Octaniukselle, josta tuli keisari Augustus vuonna 30 eKr. Kleopatra oli joko tehnyt virhevalinnan tai rakastunut väärään mieheen. Hän ei nähnyt mitään syytä jatkaa elämäänsä. Kyprokselle turvaan lähettämänsä Julius Caesarin 14-vuotias poika Caesarius sai myös surmansa roomalaisten valtakauden alkaessa Egyptissä.

 Kom Ombon temppeli

Kom Ombon temppeli vuodelta 600 eKr. oli itse asiassa lääketieteen tutkimuskeskus, sairaala ja terveyttä ylläpitävä hoitolaitos. Sen symbolina pidettiin krokotiilia, pyhää eläintä, jonka ihmeitä tekevä voima perustui taruun, jossa Isis, hyvyyden jumalatar joutui keräämään Niilistä veljensä ja miehensä Osiriksen, kuoleman portinvartijan, kappaleet Sethin murhayrityksen jälkeen. He olivat kaikki Horus-haukan lapsia, siis varsinaista insestiä kerrakseen. Krokotiili pelasti Osiriksen sydämen, sillä Isis löysi sen tämän pyhän eläimen suusta. Miehensä sukuelintä Isis ei löytänyt ja joutui muovaamaan sen ahvenen vatsassa pehmentyneestä Niilin savesta. Ehkä juuri tästä syystä Niilin ahventa ei pidetä maukkaana kalana.

 Terveydenhoito ja lääketiede olivat Egyptissä pitkällä. Kom Ombon seinien kuvissa löytyy jos jonkinlaista vielä nykyisten terveydenhoitoalan ihmisten käyttämää välinettä. Kleopatra on ikuistettu Kom Ombon seinään veljensä vierellä. Poika sairasti verenvuototautia, sitä samaa kuin Venäjän tsaarin poika aikoinaan ja samasta syystä eli geenit keskittyivät sukulaisuussuhteissa sukupolvesta toiseen. Seiniltä löytyy myös myöhemmin kristinuskon poimimat evankelistojen symbolit: härkä, kotka, leijona ja enkeli. Kansalle on aina ollut helppo selittää asioita tutuilla kuvilla.

Assuan ja pato

Suezin kanava valmistui Brittien rahoituksella vuonna 1869. Silloin Egyptistä tuli enemmän tai vähemmän Isosta-Britanniasta riippuvainen oltuaan sitä ennen 600-luvulta arabien, ottomaanien ja ranskalaisten vallassa. Vuonna 1922 Egypti itsenäistyi, mutta erilaisten arabihallitsijoiden aikana ei oikein saanut kurssiaan selkeään nousuun. Diktatuuri jatkuu. Nykyisen presidentti Sisin kuvia oli jokaisen näkemämme kaupungin kujat täynnä. Hänet valittiin virallisesti juuri uudelleen tehtäväänsä.

Britit rakensivat ensimmäisen patonsa jo 1800-lvun lopulla, mutta vasta Assuanin jättipato, joka valmistui vuonna 1971 muutti Niilin. Sähköntuotannon kannalta pato on kaiken a ja o. Venäläiset olivat vahvasti mukana silloin maailman suurimman padon rakentamisessa. Suomalaiset insinöörit suunnittelivat padon ydintä. Ystävyys ja avunanto on Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen jatkunut Egyptissä. Padon muistomerkin muotokieli on meille varsin tuttu, kaikki on komeaa ja suurta, kansojen yhtenäisyys ja kulttuuriyhteistyö. YK:n turvallisuusneuvostossa Egypti tuki Venäjää ja hyväksyi Putinin kannan Ukrainan sotaan.

Muistomerkille noustuamme kohtaamme egyptiläisiä koululaisia. Lapset ovat aina ihania, sanoo Veli. Laulamme taas Porsaita äidin oomme kaikki ja lapset vastaavat iloisesti hymyillen omilla lauluillaan.

Valtaisan Nasser-patojärven alta nostettiin turvaan pari temppeliä, mm. kuuluisa Abu Simbel, jota emme tällä retkellä näe. Vesi peitti myös Nubian. Sen maataloudesta elantonsa saaneille asukkaille Nasser tarjosi töitä sokeriruokotehtailta, erilaisista rakennusprojekteista ja palveluista. Entisille itsenäisesti eläneille paimentolaisille muutos 1960-luvulta tähän päivään on ollut raskas prosessi, jossa kaikenlaiset sosiaaliset ongelmat nostavat päätään.

Assuanin padon rantamilla saamme uida hiekkarannalla, jossa krokotiilit eivät enää ole haitaksi. Ne ovat jäänet padon taakse. Ohitamme Aga Khanin mauseleumin ja hänen menehtyneen puolisonsa huvilan. Kaukana horisontissa Simonin luostarin rauniot, josta sen tyyppinen laitoskulttuuri on saanut alkunsa. Lipuamme myös Old Cataract Hotelin ohi. Siellä Agatha Christie kirjoitti romaaninsa Kuolema Niilillä. Tarkempi tutustuminen varmistaa, että hotelli on pitänyt tunnelmansa. Voisin hyvin kuvitella kirjoittavani rauhaisilla terasseilla.

Kairo ja pyramidit

Kairossa emme yritä keskustan lähellekään. Kaupungissa on 25 miljoonaa asukasta, eikä kaduilla ole juuri minkäänlaista järjestystä. Kehätietä ajaessamme joudumme hetkeksi asutuksen reunamille ennen kuin näemme pyramidit. Asutus on sotkuista, sähkökaapelit luikertelevat savessa, nousevat siitä ylös ja puikahtavat takaisin muovi- ja muiden tunnistettavien nykyajan jätteisiin. Laihat kissat ja koirat etsivät syötävää.

Pyramidit sitä vastoin ovat todellinen elämys. Nämä neljätuhatta vuotta vanhat rakennelmat ovat uskomattoman suuria. Niitä on kolme: Khufu (Kheops), Khafre (Khefren) ja Menkaure (Mykerinos). Aikoinaan ilmeisesti faraoiden hautamuistomerkeiksi rakennetut rakennelmat ovat olleet laatoitettuja ja kullattuja. Aika on syönyt pintaa, kiviä on vuosituhansien aikana otettu varmaan myös rakennusmateriaaleiksi. Sittemmin on tunnistettu myös kalliot, joista kivet on louhittu. Näemme ne bussin ikkunasta. Rakennustyö toteutettiin ilmeisesti hiekkaa keoiksi kaivamalla ja kiviä vähin erin niitä pitkin vyöryttämällä. Ihmistyö ei silloin maksanut mitään ja aikaa oli.  

“Jokainen on nähnyt, miten vesi juoksee vesikellosta. Samalla tavoin kuluu ihmisen aika, mutta ihmisen aikaa ei voi mitata vesikellon mukaan, vaan ainoastaan kaiken sen mukaan mitä ihmiselle tapahtuu. Tämä on suuri ja ylevä totuus ja täysin ihminen ymmärtää sen vasta vanhuutensa päivinä, jolloin hänen aikansa juoksee hukkaan eikä hänelle enää tapahdu mitään, vaikka hän luulee paljonkin tapahtuvan ja vasta jälkeenpäin huomaa ettei mitään ole tapahtunut”, kirjoittaa Waltari Sinuhessa. Me jatkamme vielä matkaa seuraavaan kohteeseen, että meille tapahtuu.

_____________________________________________________________________________________________________