Kulkuri ja Joutsen

Signora, ce non e possibile, oli isännöitsijän välitön kommentti, kun näytimme hänelle terassilta saunan paikkaa. Kerrostalon parvekkeelle ei saa rakentaa saunaa, hän lisäsi yhtiöjärjestystä referoiden. Sauna tai kylpyhuone, bagno, tuottaa lämmitettävää kerrosalaa, ei semmoisen rakentamiseen voi antaa lupaa, isännöitsijä jatkoi perusteluitaan yhä varmempaan äänensävyyn. Hän jyrähti kuin ylin tuomari, että terassin viemärit on suunniteltu sateen ja vähäisen lattian pesuveden ohjaamiseksi viemäriin. Suihkusaippua ja hiukset tukkisivat putket.

Mikä pettymys. Olimme ostaneet kerrostaloasunnon Italiasta, Stresasta, Lago Maggioren rannalta 1998 ja visioineet saunan terassille 2007. Aikaa hankinnasta oli yhdeksän vuotta. Asunnossa oli korjaamista, sillä vaikka kaikki toimi, ikkunat vetivät, maali lohkeili, keittiö oli nuhruinen, kylpyhuoneen kaakelit mummonaikuiset ja terassin laatoista osa irti, mutta asunnon ympäri kolmella sivulla juoksevalla terassilla oli tilaa. Paikallisen rakennusmestarin kanssa oli sovittu, mitä tehdään ja miten maksetaan, sauna oli piste iin päällä.

Katsoimme toisiamme, ahdistus nousi kurkustani toteamukseksi: ”No, me emme tee sitten mitään remonttia. Myymme tämän asunnon ja ostamme jostain muualta toisen.”

Rakennusmestari riensi lohduttamaan. Eikö saunaa voisi toteuttaa kevyenä, mahdollisesti siirrettävänä rakenteena?

Tartuin sanaan ”kevyt”, juuri sellainen se on, kokonaan irti maasta. Selitin, että sauna rakennetaan tappien päälle, se ei ole lämmintä tilaa vaan hetkellisesti kuuma. Kukaan ei jaksa pitkään istua sadassa asteessa. Sitä paitsi saunassa ei peseydytä vaan kylpyhuoneessa, jonne juostaan, kun löylyt on lyöty.

Isännöitsijä katseli vajan takaa nousevaa metsärinnettä piilossa olevalta kauriilta apua etsien. Rakennusmestari solkkasi vilkkaasti, hän oli meidän puolellamme, eikä ihme, mies oli menettämässä melkoisen projektin. Isännöitsijä pudisteli ensin päätään, kuunteli ja nyökkäsi sitten.

Tietämättämme rakennusmestari pohti veden ja höyryn kestävää rakennetta ja toi meille ylpeänä palan italialaisen mahonkiveneen leikkauspintaa, molemmin puolin lakattu puu ja sisään viilujen väliin puhallettu styroksi, se kestää kosteutta. Kiitimme häntä asiaan paneutumisesta ja ihailimme mahonkiveneen palaa, mutta selitimme, että päädymme vaatimattomampaan rakenteeseen, jonka voimme tilata palasina Suomesta. Tarvitsimme häneltä vain ulkoseinät tappien päälle. Kun viittasimme netistä löytyneisiin mitoituksiin ja ohjeisiin, otimme vastuun saunan toimivuudesta ja rakennusmestari nukkui varmasti yönsä paremmin.

Kaikenlaista tuli esiin. Ensinnäkin Italiassa asuntokohtainen sähköliittymä on kolme tai

kuusi kilowattia ja suomalaisen sähkösaunan kiuas on usein yli viisi. Yritystason liittymää emme hankkineet. Kun löysimme mittatilaustyönä pienvalmistamon, joka tuottaa kolmen kilowatin kiukaita, opimme taiteilemaan. Saunailtana ei imuroida eikä pestä pyykkiä. Kilowatin vaativa hiustenkuivaaja saattaa pamauttaa sulakkeen, jos uuni tai lisäpatteri ja televisio ovat samanaikaisesti päällä. On valittava joko iltakampaus tai kotoisa peikkotukka ja matalassa lämpötilassa paahtunut vuoka.

Kesällä saunan jälkeen maistuu hiiligrillattu liha tai kala. Muurikka-savustimesta on tullut suosikkimme, saunaseinän kupeessa kypsyy taimen tai ankanrinta ja tuoksu täyttää saunan eikä muita hajusteita tarvita. Liesi toimii kaasulla, joten keittää tai paistaa voi aina. Juhannussaunaan tarvitaan vasta, mutta koivuja on

harvassa. Yksi sellainen löytyy järvenrannan puistosta paikallisten ja turistien kävelyreitiltä, muutama metri polulta. Saamme kummeksuvia katseita. Pelko palleassa tarkkailen järvenrantaa, kun mies leikkaa oksia. Olisi vähän vaikeaa selitellä poliisille, mihin me niitä tarvitsemme. Palmun lehviä kun emme voi käyttää, vaikka ne saunan lasioven takana huojuvat ja tuottavat vuosittain tertullisen mustia siemeniä ja niistä nousee taimia rikkaruohoksi yrttimaahan.

Ilta hämärtyy yhdeksältä ja tähdet syttyvät. Viritämme muutaman kaihoisan laulun.