Lukaanien jäljillä

Etelä-Italian kansojen koettelemuksia ja onnenhetkiä antiikin ajalta nykypäivään Ritarit rymistelevät hevosillaan vuoristojen solista. Monella on vähintään viisi sotilasta kannoillaan, joillakuilla viisikymmentä, muutamalla viisisataa. Varahevoset loikkivat kivikkojen yli ja tempovat harjaksiaan puolelta toiselle. Joukot puhuvat eri kieliä, mutta heillä on yhteinen päämäärä. Ennen iltahämärää on ehdittävä Lohikäärmekukkuloiden ohi laaksojen suotaipaleilta Castrovillarin kievarikaupunkiin. Nälkä, jano ja väsymys… Continue reading Lukaanien jäljillä

Lumilintuna Floridassa 3/2016

Diane soittaa naapurista. – Nyt äkkiä ulos valokuvaamaan!   Lampeen on laskeutunut kymmenkunta valkoista pelikaania. Niitä näkee harvoin. Ystävämme, Jan ja Jerry, ovat nähneet niitä alkutalvesta yli sadan yksilön parvissa Meksikon lahden ja rannikon väliin muodostuneen saariketjun suojaamissa murtovesialtaissa. Miksi ne välillä kokoontuvat yhteen, meillä ei ole tietoa. Harmaa pelikaani on Floridan nimikkolintu. Ne liikkuvat… Continue reading Lumilintuna Floridassa 3/2016

Vegasin kautta maailman suurimman kanjonin äärelle ja sieltä punavuorille, maaliskuu 2016

Vegas on muutakin kuin viihdekeidas Las Vegas pyörryttää ja huumaa lähes jokaisen. Moni tulee sinne pelaamaan, syömään, juomaan ja pitämään hauskaa. Joku kuvittelee näkevänsä maailman kerralla, onhan siellä Pariisin Eiffel torni, Venetsian gondolit, Egyptin pyramidit ja kohta myös Kiinan muuri. Kun vuosi sitten käväisimme Vegasissa  luulin, että se on nähty. Sinne en enää koskaan menisi, koska… Continue reading Vegasin kautta maailman suurimman kanjonin äärelle ja sieltä punavuorille, maaliskuu 2016

Floridasta lomalle Cancuniin ja jouluksi Costa Ricaan, joulukuu 2015

Ystävien kanssa Cancunissa Joulu on parhaimmillaan yhdessäoloa rakkaitten kanssa kuusen, kinkun ja glögin aromien leijuessa saunatupaan, kun joulupukkia odotetaan ja lapsuudesta tutut sävelet soivat kynttilöiden välkehtiessä pakkaskiteisiin ikkunoissa. Kesäkuussa tiesimme, ettei se mahtuisi kuvioihin tänä vuonna. Koska muutaman kuukauden välein etsimme pallolta yhden eksoottisen kohteen, yhdistimme Costa Rican ja joulun. Samaan hetkeen liitimme myös kylpyhuoneremontin.… Continue reading Floridasta lomalle Cancuniin ja jouluksi Costa Ricaan, joulukuu 2015

Key Westiin ei lennetty vaan ajettiin, marraskuu 2015

Kukot kiekuvat puissa. Näin Key Westissä, ei missään muualla. Liekö siksi, että tiheään asutun niemen nokassa ei ole tilaa kukkoilla? Ernest Hemingway yritti sitä ja ehkä onnistui, sillä hän kehtasi röyhistellä jopa Pan Amin Karibian johtajan Jay-vaimo kainalossaan. Hemingwayn talo on Key Westin suurimmalla tontilla, joka sekin on vajaan puolen hehtaarin maatilkku. Sille mahtuu talo,… Continue reading Key Westiin ei lennetty vaan ajettiin, marraskuu 2015

Huvila ja kahdeksan hehtaaria rantakaistaa Floridassa, 27.10.2015

Meillä on vuosikortti ruusutarhaan ja venetsialaishuvilaan ja museoihin Ringlingien tiluksilla Sarasotassa. Kun käyskentelemme puistossa illan tai aamun hämärässä ja muita ei näy, on kuin omilla mailla liikkuisimme. Mable ja John Ringling rakensivat talon rantaan 1900-luvun alussa. Samalla kun pari kiersi Eurooppaa sirkustaitureita katsastamassa, he ostivat taidetta keskiajalta 1800-luvulle, kokoelmia ja yksittäisiä teoksia. Museo valmistui vain… Continue reading Huvila ja kahdeksan hehtaaria rantakaistaa Floridassa, 27.10.2015

Yksimoottorisella päristellään, lokakuussa 2015

Italian kesä on ohi ja niin sitä taas lentelemme Floridassa. Lauantai-aamuna piipahdimme Sebringissä. Lentomatkaa yksimoottorisella sinne on Sarasotasta vajaa tunti, ehkä runsaat sata kilometriä. Käväisimme aamupalalla. Rehellisesti sanoen olin kauhuissani. Viimeksi olin Reijon kyydissä yli puoli vuotta sitten. Yritin keskittyä muuhun kuin tyhjyyteen alla. Otin kuvia omakotitalojen kuviomatosta, lammista, joista, metsästä, pelloista ja suosta. Katselin… Continue reading Yksimoottorisella päristellään, lokakuussa 2015

Ystävien askelia seuraten Padovaan, syyskuu 2015

Saimme Sinebrychoffin taidemuseon ystävien retkiohjelman Venetoon. Sen pääkohteet olivat Padovassa. Myöhästyimme ystävien retkeltä, muttemme ole kuin viikon heistä jäljessä. Baarin tarjoilijapoika muistaa suomalaisseurueen ja leikkaa runsaat antipastit proseccon kylkeen. Hotelli Toscanelli on entisessä juutalaisghetossa ja navigaattori ohjaa meidät ikiaikaisille kujille. Auto kääntyy ahtaista aukoista ja minä pidättelen henkeä. Kyljet eivät rapise, vaikka ikivanhat seinät jäävät… Continue reading Ystävien askelia seuraten Padovaan, syyskuu 2015

Ikuinen salaisuus

Kaskaiden kirskunta ja kotieläinten äänet kaikuvat Hadrianuksen korvissa ja sekoittuvat hevosten kavioiden rahinaan hiekalla. Tuttua kaikki. Monta kuunkiertoa on kulunut, mutta huvilalla mikään ei ole muuttunut. Hadriania hymyilyttää, kun joukko palvelijoita juoksee puutarhasta sisään. Ne kiirehtivät ilmoittamaan hoviväelle, että keisarin vaunut ovat jo mäellä. Trajanus vain istui palatsissaan ja laati taktiikoita sotajoukoille, jotka valloittivat maailmaa.… Continue reading Ikuinen salaisuus

Italian kesän runsauden sarvi, elokuu 2015

Kaskaat kirkuvat etelässä. Niitä ei näy, mutta ne kuuluvat, kaikkialla Sardiniasta Abbruzzon Vastoon ja sieltä Roomaan.     Villa Adriana on kolmisenkymmentä kilometriä Roomasta. Keisari Hadrianus rakensi palatsit, jotka nyt, lähes kaksi tuhatta myöhemmin, ovat kivikasoja. Jokin rauniolla ja puidenlatvoissa puhuttelee, aivan kuin Hadrianuksen ja hänen hovinsa henget liikkuisivat siellä. Hadrianuksen oli täytynyt kuunnella näitä… Continue reading Italian kesän runsauden sarvi, elokuu 2015