Lorahdus kuninkaitten viinietikkaa

  Hän katsoo minua päästä jalkoihin ja takaisin silmiin, kahden Michelin-tähden ravintolan omistaja ja kokki, Gaetano Gudroni. Miehen tervehdys on klisee, ciao bella bellissima. Mies osaa roolinsa hurmurina mutta niin minäkin. Piacere, mikä ihastuttava paikka, olen lukenut teistä ja tästä paikasta, annan sanojen tulla ja käsien käydä. Toistan tarinan, kuinka Gaetanon isoisoisä oli unohtanut puolipulloa… Continue reading Lorahdus kuninkaitten viinietikkaa

Makujen, mielikuvien ja elämysten ruuhkaa Italian kesässä

   En tiedä mistä aloittaisin. Olo on sama kuin pikkutyttönä kotikoivun alla kun viikon tai parin vintissä kanssani asustanut tyttökaveri lähti. Leikki ja hauskuus vieraan kanssa soi kuin kaiku kalliolla. Rauha vaikuttaa tyhjyydeltä. Mutta sitä tarvitaan, jotta voi kirjoittaa. Meillä on tänä kesänä ollut onni saada Stresaan ystäviä. On keskusteltu, on heitetty vitsiä, on naurettu… Continue reading Makujen, mielikuvien ja elämysten ruuhkaa Italian kesässä

Lasillinen tai kaksi, Barbarescoa vai Baroloa

  – Kuinka tässä eläkkeellä muuten saisi aikansa kulumaan? Guido Rivella sanoo ja nauraa. Mies on hoikka ja hyväkuntoinen. Barbarescossa ei levätä laakereilla. Kissatkin käyskentelevät, toinen sipulipenkkien lomissa ja toinen kiusoittelee sekarotuista piskiä, se kun on kiinni. Mäyräkoira liikkuu vapaana ja räksyttää uusille tulokkaille. Se kuuluu ehkä Ziolle, sedälle joka asuu portin kupeessa. Guido on… Continue reading Lasillinen tai kaksi, Barbarescoa vai Baroloa

Lukaanien jäljillä

Etelä-Italian kansojen koettelemuksia ja onnenhetkiä antiikin ajalta nykypäivään Ritarit rymistelevät hevosillaan vuoristojen solista. Monella on vähintään viisi sotilasta kannoillaan, joillakuilla viisikymmentä, muutamalla viisisataa. Varahevoset loikkivat kivikkojen yli ja tempovat harjaksiaan puolelta toiselle. Joukot puhuvat eri kieliä, mutta heillä on yhteinen päämäärä. Ennen iltahämärää on ehdittävä Lohikäärmekukkuloiden ohi laaksojen suotaipaleilta Castrovillarin kievarikaupunkiin. Nälkä, jano ja väsymys… Continue reading Lukaanien jäljillä

Lumilintuna Floridassa 3/2016

Diane soittaa naapurista. – Nyt äkkiä ulos valokuvaamaan!   Lampeen on laskeutunut kymmenkunta valkoista pelikaania. Niitä näkee harvoin. Ystävämme, Jan ja Jerry, ovat nähneet niitä alkutalvesta yli sadan yksilön parvissa Meksikon lahden ja rannikon väliin muodostuneen saariketjun suojaamissa murtovesialtaissa. Miksi ne välillä kokoontuvat yhteen, meillä ei ole tietoa. Harmaa pelikaani on Floridan nimikkolintu. Ne liikkuvat… Continue reading Lumilintuna Floridassa 3/2016

Vegasin kautta maailman suurimman kanjonin äärelle ja sieltä punavuorille, maaliskuu 2016

Vegas on muutakin kuin viihdekeidas Las Vegas pyörryttää ja huumaa lähes jokaisen. Moni tulee sinne pelaamaan, syömään, juomaan ja pitämään hauskaa. Joku kuvittelee näkevänsä maailman kerralla, onhan siellä Pariisin Eiffel torni, Venetsian gondolit, Egyptin pyramidit ja kohta myös Kiinan muuri. Kun vuosi sitten käväisimme Vegasissa  luulin, että se on nähty. Sinne en enää koskaan menisi, koska… Continue reading Vegasin kautta maailman suurimman kanjonin äärelle ja sieltä punavuorille, maaliskuu 2016

Floridasta lomalle Cancuniin ja jouluksi Costa Ricaan, joulukuu 2015

Ystävien kanssa Cancunissa Joulu on parhaimmillaan yhdessäoloa rakkaitten kanssa kuusen, kinkun ja glögin aromien leijuessa saunatupaan, kun joulupukkia odotetaan ja lapsuudesta tutut sävelet soivat kynttilöiden välkehtiessä pakkaskiteisiin ikkunoissa. Kesäkuussa tiesimme, ettei se mahtuisi kuvioihin tänä vuonna. Koska muutaman kuukauden välein etsimme pallolta yhden eksoottisen kohteen, yhdistimme Costa Rican ja joulun. Samaan hetkeen liitimme myös kylpyhuoneremontin.… Continue reading Floridasta lomalle Cancuniin ja jouluksi Costa Ricaan, joulukuu 2015