Lukaanien jäljillä

Etelä-Italian kansojen koettelemuksia ja onnenhetkiä antiikin ajalta nykypäivään Ritarit rymistelevät hevosillaan vuoristojen solista. Monella on vähintään viisi sotilasta kannoillaan, joillakuilla viisikymmentä, muutamalla viisisataa. Varahevoset loikkivat kivikkojen yli ja tempovat harjaksiaan puolelta toiselle. Joukot puhuvat eri kieliä, mutta heillä on yhteinen päämäärä. Ennen iltahämärää on ehdittävä Lohikäärmekukkuloiden ohi laaksojen suotaipaleilta Castrovillarin kievarikaupunkiin. Nälkä, jano ja väsymys… Continue reading Lukaanien jäljillä

Lumilintuna Floridassa 3/2016

Diane soittaa naapurista. – Nyt äkkiä ulos valokuvaamaan!   Lampeen on laskeutunut kymmenkunta valkoista pelikaania. Niitä näkee harvoin. Ystävämme, Jan ja Jerry, ovat nähneet niitä alkutalvesta yli sadan yksilön parvissa Meksikon lahden ja rannikon väliin muodostuneen saariketjun suojaamissa murtovesialtaissa. Miksi ne välillä kokoontuvat yhteen, meillä ei ole tietoa. Harmaa pelikaani on Floridan nimikkolintu. Ne liikkuvat… Continue reading Lumilintuna Floridassa 3/2016

Key Westiin ei lennetty vaan ajettiin, marraskuu 2015

Kukot kiekuvat puissa. Näin Key Westissä, ei missään muualla. Liekö siksi, että tiheään asutun niemen nokassa ei ole tilaa kukkoilla? Ernest Hemingway yritti sitä ja ehkä onnistui, sillä hän kehtasi röyhistellä jopa Pan Amin Karibian johtajan Jay-vaimo kainalossaan. Hemingwayn talo on Key Westin suurimmalla tontilla, joka sekin on vajaan puolen hehtaarin maatilkku. Sille mahtuu talo,… Continue reading Key Westiin ei lennetty vaan ajettiin, marraskuu 2015

Huvila ja kahdeksan hehtaaria rantakaistaa Floridassa, 27.10.2015

Meillä on vuosikortti ruusutarhaan ja venetsialaishuvilaan ja museoihin Ringlingien tiluksilla Sarasotassa. Kun käyskentelemme puistossa illan tai aamun hämärässä ja muita ei näy, on kuin omilla mailla liikkuisimme. Mable ja John Ringling rakensivat talon rantaan 1900-luvun alussa. Samalla kun pari kiersi Eurooppaa sirkustaitureita katsastamassa, he ostivat taidetta keskiajalta 1800-luvulle, kokoelmia ja yksittäisiä teoksia. Museo valmistui vain… Continue reading Huvila ja kahdeksan hehtaaria rantakaistaa Floridassa, 27.10.2015

Yksimoottorisella päristellään, lokakuussa 2015

Italian kesä on ohi ja niin sitä taas lentelemme Floridassa. Lauantai-aamuna piipahdimme Sebringissä. Lentomatkaa yksimoottorisella sinne on Sarasotasta vajaa tunti, ehkä runsaat sata kilometriä. Käväisimme aamupalalla. Rehellisesti sanoen olin kauhuissani. Viimeksi olin Reijon kyydissä yli puoli vuotta sitten. Yritin keskittyä muuhun kuin tyhjyyteen alla. Otin kuvia omakotitalojen kuviomatosta, lammista, joista, metsästä, pelloista ja suosta. Katselin… Continue reading Yksimoottorisella päristellään, lokakuussa 2015

Ystävien askelia seuraten Padovaan, syyskuu 2015

Saimme Sinebrychoffin taidemuseon ystävien retkiohjelman Venetoon. Sen pääkohteet olivat Padovassa. Myöhästyimme ystävien retkeltä, muttemme ole kuin viikon heistä jäljessä. Baarin tarjoilijapoika muistaa suomalaisseurueen ja leikkaa runsaat antipastit proseccon kylkeen. Hotelli Toscanelli on entisessä juutalaisghetossa ja navigaattori ohjaa meidät ikiaikaisille kujille. Auto kääntyy ahtaista aukoista ja minä pidättelen henkeä. Kyljet eivät rapise, vaikka ikivanhat seinät jäävät… Continue reading Ystävien askelia seuraten Padovaan, syyskuu 2015

Italian kesän runsauden sarvi, elokuu 2015

Kaskaat kirkuvat etelässä. Niitä ei näy, mutta ne kuuluvat, kaikkialla Sardiniasta Abbruzzon Vastoon ja sieltä Roomaan.     Villa Adriana on kolmisenkymmentä kilometriä Roomasta. Keisari Hadrianus rakensi palatsit, jotka nyt, lähes kaksi tuhatta myöhemmin, ovat kivikasoja. Jokin rauniolla ja puidenlatvoissa puhuttelee, aivan kuin Hadrianuksen ja hänen hovinsa henget liikkuisivat siellä. Hadrianuksen oli täytynyt kuunnella näitä… Continue reading Italian kesän runsauden sarvi, elokuu 2015

Kesäruokaa Italiassa, kesäkuussa 2015

Italiassa ei pysty pitämään paastoa kuin muutaman tunnin päivässä. Lounasta tarjotaan kahdestatoista kahteen ja illallista seitsemästä yhdeksään. Vain näihin aikoihin pääsee ravintolaan, muutoin joutuu tekemään itse ruokaa tai tyytymään jäätelöön tai kahvilaan tai voileipäkioskiin. Sitä ottaa melkoisen riskin, jos ohittaa lounashetken. Vaikka edellisillan ruokailu on elämyksineen ja kaloritaulukon tosiasioina vielä mielessä, iltaruokailuun on pitkä matka.… Continue reading Kesäruokaa Italiassa, kesäkuussa 2015

Kaksituhatta vuotta historiaa viikossa, toukokuussa 2015

Pääsimme Tampereen yliopiston alumnimatkalle Rooman lähiseuduille. Retken vetäjänä toimi yliopiston keskiajan historian dosentti, FT Aino Katermaa. Opimme länsimaisen kulttuurin synnystä, kehityksestä ja ristiretkistä niin paljon ja niin lyhyessä ajassa, että pyörryttää. Ajelimme äitienpäivänä Reijon kanssa L’Aquilaan, siihen kaupunkiin, jota maanjäristys runteli muutama vuosi sitten. Jo lähestyessämme kaupunkia vedimme henkeä. Tie vei Adrianmeren rannikolta kilometrikaupalla metsien… Continue reading Kaksituhatta vuotta historiaa viikossa, toukokuussa 2015

Kun maailmaa katselee keväässä, huomaa kauneuden, huhtikuu 2015

  Niin on Chicago kaunistunut viime näkemän, etten ole tuntea. Edellisestä käynnistä on kolmekymmentä vuotta. Tällä kertaa kuljeskelen yksin, silloin liikuimme porukalla. Ystävämme Stigu ja Anne asuivat Chicagossa, Karita tuli Torontosta ja Lauri ajoi meidät kultaisella mersullaan New Yorkista. Olimme silloin Suomen viennin toivoja, vientikoulutussäätiön harjoittelijoita. Otimme maailman omaksemme sellaisena kuin se oli, katselimme Searsin… Continue reading Kun maailmaa katselee keväässä, huomaa kauneuden, huhtikuu 2015